26. heinäkuuta 2015

Poika

© like.fi
"Jos on tyttö, vaikka on poika, se on sama juttu kuin olisi sairaalassa lääkäreiden ja sukulaisten ja mittareiden mukaan vihannes, vaikka itse tietäisi olevansa elossa ja yrittäisi huutaa, että älkää vetäkö niitä letkuja irti, minä elän.
Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan. Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustelu. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki  ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin."

Marja Björkin neljäs romaani, Poika, perustuu kirjailijan oman pojan kokemuksiin ja se on saanut laajasti huomiota (näihin lukeutuvat  mm. vuoden 2013 Finlandia Junior-ehdokkuus ja Nuori Aleksis-kilpailun voitto), eikä suotta.
Teos kuvaa koskettavasti kipeän kasvutarinan ja avartaa ajankohtaista aihetta. Jo kirjan kansi oli silmiini hätkähdyttävä. Lisäksi Björkin omakohtaisuus luo tarinalle lisämausteensa. Mielestäni teos haastaa hyvin aivoja ja pistää käsityksen transsukupuolisuudesta uuteen uskoon.

Lukukokemuksena kirja on hyvä: tekstin tyyli on vahva ja mutkaton. Juuri kirjan selkeys tuo tarinan sanoman esiin. Myös teoksen arkipäiväisyys on yksi vahvistavista tekijöistä. Teksti on nopealukuista ja kirja tulee ahmittua yhdeltä istumalta (tätä edistää myös tekstin suuri fontti, mikä hiukan "pistää silmään").

Kirjan henkilöt voisivat hyvin elää ns. meidän maailmassamme ja pidin Makkesta. Myös muut kirjan henkilöt ovat todentuntuisia, mutta välillä lukiessa tuntui, että etenkin Makken perheenjäseniä ja heidän välisiään suhteita oli kärjistetty jo liiaksi. Toisaalta, kun asiaa ajattelee toiselta kantilta, kuvaa se hyvin lähimpien ihmisten vaikutusta ihmisen persoonaan ja käsitykseen itsestä. Jokainen tarvitsee tunnetta, että on hyväksytty ja rakastettu sekä kelpaa sellaisena kuin on.

Lopputulemana siis voisi sanoa, että Poika ja Marja Björk ovat ansainneet tunnustuksensa. Toivottavasti Björkistä kuullaan myös tämän jälkeen muilla hyvillä teoksilla.

♥♥♥♥½ - 4½ viidestä

23. heinäkuuta 2015

Keikauskakku ystävänkakusta

Satokausi lähenee jälleen huippuaan ja tarjolla on mitä ihanampia hedelmiä, vihanneksia ja kohta marjojakin. Valinnanvaikeus kaupassa on suuri. Tällä kertaa tähän keikauskakkuun mukaan pääsivät nektariini, omena ja viinirypäle, ja lopputulos oli mielestäni hyvä, vaikka itse sanonkin.

Keikauskakku itse tyyppinä on helppo. Leivos kootaan vuokaan väärinpäin eli kakun koristeena toimivat elementit laitetaan ensimmäisen kakkuvuoan pohjalle voin ja mausteiden päälle, jonka jälkeen taikina kaadetaan vuokaan ja koko komeus paistetaan kypsäksi. Ainoa muistettava asia on se, ettei kakkua saa kumota heti uunistaoton jälkeen, vaan sen täytyy antaa vetäytyä vuoassa 10 minuuttia ennen kumoamista, jotta paiston aikana vuoan pohjalle muodostunut karamellisoitunut liemi pääsee vielä tekemään taikojaan kakulle.
Lisämakua kakulle antaa ystävänkakkujuuri eli ns. Hermanni. Hermanni on hiivakäymisprosessilla synnytetty juuri, joka parantaa leivonnaisen makua ja säilyvyyttä. Keikauskakkuun Hermanni sopii hyvin sen happaman maun ansiosta, joka tasapainottaa hedelmistä syntyvää makeutta.
Ystävyyskakun idea on yksinkertainen: saat juuren ystävältäsi ohjeen kera ja hoidat juurta ohjeiden mukaisesti 10 päivän ajan. Kun juuri on turvonnut, se jaetaan viiteen osaan, joista yhden pidät itse ja leivot haluamallasi tavalla. Loput neljä osaa annat eteenpäin ystävillesi.
Jos kiinnostuit ystävyyskakusta, lisää tietoa ja ohjeen Hermanniin löydät tämän postauksen alaosassa olevasta linkistä.
Ainekset   Ø 28 cm:n kakkuvuokaan
50-75 g voita tai margariinia
½ dl fariinisokeria
kanelia
kardemummaa
4-5 kypsää nektariinia

3 dl ystävänkakkujuurta
5 dl vehnäjauhoja
2 dl fariinisokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
1 rkl kardemummaa
2 kananmunaa
2 dl (2-4 omenaa) omenaraastetta
1 dl pilkottuja viinirypäleitä tai rusinoita
150 g sulatettua voita tai margariinia

Höylää juustohöylällä jääkaappikylmästä rasvasta ohuita siivuja ja asettele ne vuoan pohjalle. Levitä rasvan päälle tasaiseksi kerrokseksi fariinisokeri ja ripottele päälle makusi mukaan kanelia ja kardemummaa. Halkaise nektariinit, poista kivet ja viipaloi hedelmät 8 osaan. Asettele nektaarinin viipaleet tiiviisti vuoan pohjalle.

Sekoita ystävänkakkujuureen muut aineet listan mukaisessa järjestyksessä niin, että saat aikaan tasaisen taikina. Varo kuitenkin vatkaamasta! Kaada taikina vuokaan hedelmien päälle ja tasoita taikinan pinta. Paista kakkua 175-asteisen uunin alatasolla n. 45 minuuttia. Kun kakku on kypsä, älä kumoa sitä heti tarjoiluvadille, vaan anna kakun vetäytyä 10 minuutin ajan. Tarjoilualustaksi kannattaa varata jokin hiukan korkeareunaisempi astia, koska kumoamisen jälkeen vuoan pohjalle muodostunut, imeytymätön liemi valuu kakkua pitkin tarjoilulautaselle.
Anna kakun vetäytyä ja kiinteytyä rauhassa ja nauti kakku vasta täysin jäähtyneenä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Vinkki! Saat kakusta maito-, vilja- ja kananmuna-allergikoille sopivan, kun korvaat käyttämäsi rasvan maidottomalla versiolla, jauhot gluteenittomalla jauhoseoksella ja kananmunat banaanilla (1 munaa vastaa ½ banaania, muista vähentää sokerin määrää) tai hedelmäsoseella (1 munaa vastaa 1 dl hedelmäsosetta). Muista kuitenkin, että myös juuren tulee olla silloin allergikoille sopiva.
Vinkki! Voit valmistaa juuren itse tällä ohjeella.

12. heinäkuuta 2015

Laura, Palokaski #1

"KADONNUT. 16-vuotias Laura Anderson nähtiin viimeksi lauantaina 13.8. kello 23 Palokasken uimarannalla juhlimassa ystäviensä kanssa. Laura on hoikka, keskipituinen, hänellä on mustaksi värjätty tukka, siniset silmät ja kadotessaan hän oli pukeutunut mustiin shortseihin ja huppariin. Kaikkein pienimmätkin vihjeet pyydetään kertomaan poliisille numeroon 071-583 4819 tai osoitteessa www.facebook.com/missäonlaura.
Kun Miia Pohjavirta eroaa poliisin some-konsultin työstä Facebook-riippuvuutensa takia ja palaa lapsuudenkouluunsa Palokaskeen erityisopettajaksi, hän ajattelee elämän rauhoittuvan. Mutta koulun oppilas Laura Anderson on kadonnut. Kaikilla on oma teoriansa siitä, missä Laura on, ja eniten tuntuu tietävän Miian oma veli, Nikke Pohjavirta, joka työskentelee samassa koulussa psykologina. Mistä Nikke ja Laura ovat puhuneet pitkissä keskusteluissaan? Intiaanikesä hauduttaa Palokasken lähiötä kun Miian paluusta kotimaisemiinsa tulee painajainen."

© adlibris.com
Huh huh! Mistähän sitä aloittaisi? Olen lähes sanaton ja täysin häkeltynyt. Varmaa on vain se, että mitään vastaavaa en koskaan aiemmin ole lukenut, ja ensimmäinen ajatukseni Lauran loputtua olikin "EI, ei se vielä saa loppua!".

Mikä Laurasta sitten tekee niin uskomattoman ihanan? Kirjana se ei ole kovinkaan suuri, sivujakin on vain 221. Kun tähän yhdistetään kaiken muun imaiseva kerronta, älykäs juoni sekä ajankohtainen aihe ja ripaus jännitystä, on koossa häkellyttävä teos, joka täytyy lukea ensimmäisellä lukukerralla kannesta kanteen.

Kerronnaltaan kirja tuo mieleeni Salla Simukan. Se on samoilla tavoin samaan aikaan niin pelkistettyä ja konstailematonta, mutta sisältää silti niin paljon. Ja se upposi minuun täysin. Samoin kuin partaveitsen terävä juoni, joka on osattu rakentaa hyvin. Yhdessä nämä kaksi kertovat tällä hetkellä hyvin tärkeästä ja vaikeasta ongelmasta, internetin vaikutuksista elämäämme.
Internet on hyödyllinen apuväline tiedon löytämisessä ja jakamisessa sekä ihmisten yhteydenpidossa. Siltäkin löytyy kuitenkin myös se huonompi puoli. Löydetty ja jaettu tieto ei välttämättä ole oikeaa, se voi olla jopa harhaanjohtavaa. Ihmiset nimimerkkiensä takana voivat olla ihan mitä tahansa ja pystyä kauheisiin asioihin. Vaikka tiedostamme tämän, silti internet vaikuttaa elämäämme nykyään hyvin paljon. Laurassa mielestäni tähän on otettu kantaa onnistuneesti.


Muita tekijöitä, jotka mielestäni lisäävät kirjan onnistuneisuutta, ovat lukujen sopiva pituus ja kirjan ulkoasu. Teksti on hyvää kokoa ja kansi on jollakin tapaa kaunis. Myös kirjan henkilöhahmot ovat hyviä.

♥♥♥♥♥ - täydet viisi

Hehkuttaessani itse kirjaa unohtui minulta tyystin maininta kirjan kirjoittajasta. Palokaski-trilogian taakse kätkeytyy nimimerkki J. K. Johansson, joka kirjan takaliepeen mukaan koostuu useista tarinankerronnan ammattilaisista. Mieltäni aihe kutkuttaa, haluaisin heti tietää, keitä he ovat. Mutta vaikkei heidän nimiään julkisuuteen olekaan kerrottu, ovat he juuri sitä, mitä kirjakin sanoo, ammattilaisia, jotka tietävät mitä tekevät, mistä lukijat pitävät ja miten luoda heitä kiinnostava kokonaisuus. En siis malta odottaa, että saan trilogian seuraavan osan, Nooran, käsiini. :)

8. heinäkuuta 2015

Yksivuotias Sadepisaroita paossa

Totta se on, vaikka ihmeelliseltä tuntuukin ajatella, että Sadepisaroita paossa on ollut olemassa jo kokonaisen vuoden! Blogia viime heinäkuussa perustaessani en toivonutkaan sen siipien kantavan tänne asti, mutta edelleen näköjään täällä eteenpäin porskutetaan. Siksi onkin mielestäni hyvä hetki pysähtyä ja tarkastella hiukan mennyttä ja tulevaa sekä kertoa itsestäni hiukan enemmän.
Vuoden varrella ottamiani kuvia, osa 1.
Aloitetaan siis siitä, kuka olen. Blogia kirjoittavan Soinniton-nimen taakse kätkeytyy 17-vuotias naisen alku, jota parhaiten kuvaisivat määreet erityisherkkä introvertti ja perfektionisti. Kaiken pitää aina olla "juuri eikä melkein" ja rutiineista pidetään kiinni viimeiseen asti. Lisäksi olen luonteeltani itsepäinen, mikä ei aina ole kaikkein paras yhdistelmä perfektionistisen puoleni kanssa. Periksi ei anneta ja eteenpäin jatketaan niin kauan, kunnes jälki on asianmukaista...
Vaikka mielelläni kuuntelen muiden juttuja, olen syrjäänvetäytyvää tyyppiä ja ilmaisen itseäni parhaiten kirjoittamalla. Siksi esimerkiksi valokeilassa olo on jotakin niin kamalaa (kylmät väreet kulkee pitkin selkäpiitä). Työskentelykin sujuu parhaiten, kun asiat saa tehdä rauhassa ja omassa järjestyksessä.
Kiinnostuksen kohteisiini lukeutuu leivonta, lukeminen, käsityöt, askartelu ja valokuvaus. Myös musiikki ja pianon soitto ovat lähellä sydäntäni. Ensimmäiseksi listatun parissa toivon työskenteleväni lähitulevaisuudessa, muut ovat enemmänkin harrastuksia.

Tällä hetkellä suurin tavoitteeni on valmistua leipuri-kondiittoriksi ja jos rahkeita vielä sen jälkeen riittää, kouluttautua ylemmälle asteelle. Aloitin viime syksynä kaksoistutkintona elintarvikealan opinnot ja nyt siis edessä siintää toinen vuosi, joka tuo muuassaan kasvavan jännityksen. Paljon asioita muuttuu kerralla, kun ammatillinen koulutus kokee uudistuksen tulevana lukuvuotena ja kouluni siirtyy samalla viisijaksojärjestelmästä nelijaksojärjestelmään. Myös lukiouudistus on tulollaan ja minäkin pääsen/joudun osallistumaan sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin.

Siitä, mitä tuleva lukuvuosi tulee merkitsemään blogille, en osaa sanoa juuri mitään. Todennäköisesti joudutaan varautumaan ainakin yhtä harvaan, jos ei harvempaankin, postausväliin kuin viime vuonna kasvavan työmäärän vuoksi. Toisaalta aikaa saattaa liietä ensimmäisen työssäoppimisjaksoni aikana muuhunkin kuin koulujuttuihin, mutta mitään en voi luvata, koska en ensi vuoden kurssitusta tiedä. Toivottavasti joku ymmärtää.
Osa 2.
Lopuksi haluan kiittää teitä muutamia ihania, jotka ovat jaksaneet kannustaa eteenpäin ja seuranneet väkertelyjäni poissaolevuudestani huolimatta! Toivottavasti myös ensi kesänä on aihetta juhlaan.
Hyvää kesän jatkoa kaikille! Vielä on muutama viikko lomaakin jäljellä :)