14. huhtikuuta 2015

Kun mustarastas laulaa

"Vahva kertomus kolmen yksinäisen keväästä ja kirjallisuuden voimasta.
Hiljaisuuteen eristäytynyt Elisabeth, antikvariaatistaan luopunut leskimies Otto ja nuori, herkkä sarjakuvapiirtäjä Elias asuvat samassa rapussa Etelä-Tukholmassa. He kaikki ovat ajautuneet elämässään merkityksettömyyden umpikujaan, mutta kevään edetessä valo tunkeutuu sisään.
Elias yrittää viedä hänelle erehdyksessä toimitetun paketin Elisabethille ja ihmettelee, kun uusi naapuri ei avaa ovea. Kirjojen kautta he kolme kuitenkin hiljalleen löytävät odottamattoman yhteyden, ensin toisiinsa ja lopulta myös itseensä. Heidän elämänkohtalonsa alkavat keriytyä auki ja solmiutua toisiinsa."

Linda Olssonin Kun mustarastan laulaa-kirja on yksi koskettavimmista ja lempeimmistä kirjoja, joita
olen lukenut. Teos toimii oikeana tehobuustina aivokeskuksissa, kuten seuraavasta katkelmasta, joka on kirjan sivulta 92, voi päätellä: "'Sen lukeminen on saanut minut ajattelemaan...' Hän jätti lauseen kesken. 'Niinhän hyvät kirjat tekevät mielestäni', Otto sanoi. 'Pistävät ajatukset liikkeelle. Saavat ihmiset pohtimaan elämäänsä. Niin hyvää kuin pahaa. Mutta hyvistä kirjoista saa sekä lohtua että viisautta.'" Tämän paremmin tätä ei mielestäni voi sanoa, ja tämä katkelma onkin mielestäni koko kirjan perusajatus tiivistettynä.
Olssonin kerronta on kaunista ja se soljuu hyvällä temmolla eteenpäin. Myös tarkasteltavan ajanjakson lyhyys korostaa kirjan sanomaa omalla tavallaan.
Kun mustarastas laulaa kuuluu niihin kirjoihin, jotka täytyy ahmia sillä sekunnilla loppuun, kun kirjan on aloittanut. Ja asiaan luonnollisesti kuuluu tietynlainen haikeus ja aivojen ylikierroksilla käyminen kirjan loputtua. Olen vieläkin, pari päivää kirjan luettuani, hämilläni. Varsinkin kirjan lopettava luku sai minut hämilleni. Mutta ehkä se onkin se tarkoitus?
Lempihahmokseni nousee ehdottomasti Elias. Voin nähdä hänet elävästi edessäni ja häneen minun oli kaikkein helpoin samaistua. Myös kirjan kaksi muuta henkilöä, Otto ja Elisabeth, ovat kiinnostavia, mutta vielä enemmän olisin halunnut tietää Eliaksesta, jonka osuus kirjassa jäi kahta muuta vähäisemmäksi. Siitä täytyy valitettavasti hiukan rokottaa. Lisäansiota kirja kuitenkin saa ajankohtaisuudestaan ja erilaisuudestaan. Olssonin lähestymistapa tähän aiheeseen on minulle vielä uniikkia.

♥♥♥♥ - neljä viidestä

4. huhtikuuta 2015

Tyttö & helmikorvakoru

Pahoittelen kirja-arvostelujen vähyyttä blogin puolella. Kirjoja olen lukenut samaan vanhaan tahtiin aina vapaa-ajan sattuessa, mutta into postausten tekemiseen lukemistani kirjoista on ollut kateissa. Toivottavasti se sieltä vielä palaa.

"Loistokas historiallinen romaani 1600-luvun Hollanista, mystisestä Vermeeristä ja Turbaanipäinen tyttö-maalauksen salaperäisestä mallista.
Eräänä aamuna Grietin lapsuudenkodin keittiöön hollantilaisessa Delftin pikkukaupungissa ilmaantuu outo pariskunta. Mies on Vermeer, arvostettu taidemaalari ja demoninen nero, yhdentoista lapsen isä. Kuusitoistavuotiaan Grietin on määrä lähteä perheen palvelukseen.
Protestanttiperheen kuuliaisen tyttären ei ole helppo kotiutua palveluspaikkaansa. Hänellä on kuitenkin pääsy sen pyhättöön, Vermeerin ateljeehen, jossa taianomaiset maalaukset valmistuvat.
Vääjäämättä koittaa päivä, jolloin nuori Griet istuu taiteilijan malliksi. Mutta järjestely ei miellytä kaikkia - eikä piikatytön pitäisi koskaan unohtaa taustaansa."

Tracy Chevalierin Tyttö & helmikorvakoru-kirja on yksi teos tämän vuoden lukulistallani ja näin pääsiäisen korvalla, ATTO-jakson lopulla oli mielestäni oikea aika tarttua tähän kirjaan. Kuten jo takakannen lainauksesta voi lukea, eletään 1600-luvun, tarkemmin sanottuna 1660-luvun, Hollannissa. Ajat ovat vaikeat; jos työtä ei ole, on perhe suurissa vaikeuksissa, ja kaiken taustalla rutto riehuu, josta Grietinkin perhe saa osansa. 
Isä on sokeutunut työssään kaakelitehtaalla ja tuloja ei ole riittävästi perheen elättämiseen, joten Griet lähetään piikomaan leivän saattamiseksi pöytään. Tyttö ei ajatuksesta riemastu, mutta pakon edessä ei muuta voi. Myös salaperäinen Vermeer vetää häntä puoleensa. 
Työ Vermeereillä on raskasta ja perheen kaikki osapuolet eivät hyväksy Grietiä, varsinkaan, kun taiteilija Vermeerin kiinnostus Grietiä kohtaan selviää miehen vaimolle. Lisäpaheksuntaa aiheuttaa myös muiden miesten kiinnostus nuorta naista kohtaan.
Chevalierin kirjoitustyyli on minulle hiukan tuntemattomampi, mutta mielestäni se sopii kirjaan ja teki tekstistä entistä mielenkiintoisemman. Kirjassa käytetty minäkertoja esittää asiat melko peitellysti, toisin sanoin, ja se luo aivoille lisätyötä. Myös tarinan ja henkilöiden vakavuus tehostaa tekstin jo luomaa tunnelmaa hienosti. Tarina tempaa mukaansa ja kirja tulikin ahmittua lähes siltä istumalta.
Kirjan henkilöhahmot aiheuttivat melkoisesti ristiriitaisia tuntemuksia ja en vieläkään osaa sanoa, kuka kirjan henkilöistä oli suosikkini. Paikasta taistelevat Grietin lisäksi Maertge ja Maria Thins. Inhokkeihini lukeutuvat Catharina, Cornelia ja Pieter nuorempi.
Itse pidän historiallisista kirjoista ja tämä teos on yksi parhaimmista, jonka olen lukenut. Eli jos et vielä Tyttö & helmikorvakoru-kirjaa ole lukenut, suosittelen sitä lämpimästi.
 
♥♥♥♥ - neljä viidestä