23. joulukuuta 2015

Me käymme joulun viettohon

Jälleen se on täällä, vuoden paras aika; joulu! Haluan toivottaa kaikille rauhallista, mutta oikein iloista ja ihanaa joulun aikaa! Nollataan hiukan akkuja ja nautitaan hyvistä jouluruoista sekä mukavasta seurasta, joululahjojen antamista ja saamista unohtamatta :)
Elleivät tiemme kohtaa uudelleen ennen vuodenvaihdetta, toivotan lisäksi kaikille myös riemukasta ja onnellista uutta vuotta 2016!

11. marraskuuta 2015

Isänpäivän kinuskikakku

Vaikka kinuskikakku on tyyliltään juhlava ja perinteinen, sopii se erinomaisesti isänpäivän kakuksi. Toisaalta onhan tässä merkkipäivässä syytä juhlaan, isiä ajatellaan/arvostetaan vähemmän kuin äitejä.
Jos se ei jo ole tullut teille selväksi, mainittakoon se vielä; isäni on todellinen perinteiden ja klassikoiden mies. Tästä johtuen tämä kakku sopi mielestäni kuin nenä päähän tähän tilaisuuteen.

Ainekset   Ø 24 cm:n kakkuun
kakkupohja tällä ohjeella

kostutukseen 2 dl maitoa
2 dl vispikermaa
1 rkl sokeria
vadelmamarmeladia tms.
3 dl vadelmia
1 ½ patukkaa (á 56 g) Daimia rouheena

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria

4 dl vispikermaa
1/4 dl sokeria
(rouhittua Daimia)

Valmista kakkupohja ohjeen mukaan mielellään jo edellisenä päivänä.
Vaahdota kerma ja lisää sokeri vaahdotuksen loppuvaiheessa. Jaa kakkupohja kolmeen osaan ja aseta pohjalle tuleva levy tarjoilulautaselle, kostuta maidolla. Sipaise vadelmamarmeladia aivan ohut kerros pohjakerroksen päälle (näin pohjan huokoset tukkiutuvat ja kermavaahto ei imeydy pohjaan). Jaa kermavaahto osiin niin, että siitä riittää kahteen täyteväliin ja hiukan reunoille tasoitteeksi. Levitä kermavaahtoa alimmalle pohjalevylle ja asettele päälle vadelmia ja Daim-rouhetta. Täytä myös toinen täyteväli näin. Aseta kanneksi tuleva levy kakun päälle ja painele kakkua varovasti/kevyesti niin, että kakun pinta on tasainen.

Mittaa kuohukerma ja fariinisokeri pinnoitettuun kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan hiljaa sekoitellen. Pienennä lieden lämpöä ja keitä kinuskia keskilämmöllä n. 15 minuuttia. Aika on vain ohjeellinen, vahdi ja tarkista kinuskin "kypsyys" vesilasitestillä pudottamalla tippa kinuskia kylmään veteen. Jos tippa pysyy kiinteänä ja sitä pystyy muotoilemaan, kinuski on valmista. Jos tippa liukenee veteen, jatka vielä hetki keittämistä. Varo kuitenkin keittämästä liikaa, koska kinuskista tulee helposti sitkeää.
Kaada kuuma kinuski heti kakun päälle ja tasoita tarvittaessa. Jos kinuskin antaa seistä keittämisen jälkeen, se alkaa jähmettyä eikä levity enää tasaisen kauniisti kakun päälle.
Nosta kylmään hetkeksi, jotta kinuski jäähtyy. Kun kinuski on jäähtynyt, tasoita aiemmin erottamallasi kermavaahdolla kakun reunat. Nosta kakku takaisin kylmään ja anna kakun tasoittua ja mehustua vähintään kaksi tuntia, mieluiten yön yli.

Vatkaa kerma vaahdoksi kuten yllä. Valitse sopiva tylla ja aseta se massapussiin. Täytä massapussi kermavaahdolla. Pursota haluamasi reunapursotukset sekä reunoihin että kakun päälle. Koristele halutessasi Daim-rouheella.

5. marraskuuta 2015

Kauluspaitakortti isälle

Isänpäivä lähestyy kovaa vauhtia. Olethan jo muistanut tehdä kortin? Jos et, ei hätää! Tämä kortti syntyy käden käänteessä. Tarvikkeitakaan ei ole montaa.
Tarvitset   1 korttiin
korttipohjan
värillistä paperia (tai valkoista paperia ja kyniä)
kynän
sakset
liimaa

Leikkaa korttipohjan yläreunan molempiin sivuihin 2-3 cm:n pituinen viilto 2 ½ cm:n päähän yläreunasta ja taita näin syntyneet viisteet kauluspaidan kauluksen omaisesti. Muotoile ja leikkaa värillisestä paperista haluamanlaisesi kravatti (tai jos kotoa ei löydy värillistä paperia, taiteile valkoiselle paperille itse kiva kuviointi). Kiinnitä kravatti ja kauluksen viisteet korttipohjaan. Anna kuivua ja koristele vielä niin halutessasi (esimerkiksi kravattineula tai napit kaulukseen).
Isänpäivän kunniaksi blogiin ilmestyy myös uusi kakkuohje. Valitettavasti ennen merkkipäivää en ehdi ohjetta tänne postailemaan, mutta sellainen on kyllä tulossa. Heit siihen asti ja hyvää isänpäivää kaikille!

22. lokakuuta 2015

Mansikkatäytekakku

Vaikka maailma on kakkuja pullollaan, ei kyllä ole perinteistä mansikkakakkua voittanutta! Se on etenkin isäni suosikki ja valikoituikin helposti syntymäpäiväkakun virkaan isäni syntymäpäivän kunniaksi.
Jotta kakusta tulee mehevä, kannattaa sen valmistus aloittaa jo muutama päivä ennen varsinaista h-hetkeä. Kakkupohjan voi valmistaa paria päivää ennen ja täyttää juhlapäivää edeltävänä päivänä. Näin kakku ehtii kostua ja tasoittua tarpeeksi. Kuitenkaan liian hätäinen ei kannata olla, koska kermakakut säilyvät hyvinä vain 2-3 päivää.
Neilikan valmistusohjeita netistä löytyy melko vähän, mutta esimerkiksi täältä (mauste-sallinen.fi) löydät ohjeen niiden tekoon.

Ainekset   Ø 24 cm:n kakkuun
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
4 kananmunaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl kiehuvaa vettä

3 dl vispikermaa
2 rkl sokeria
kostutukseen mansikkasurvoksesta irronnutta mehua, 50-prosenttista sokerivettä tai appelsiinimehua (2 dl)
2 banaania soseutettuna
3 dl mansikkasurvosta/sosetta

3 dl vispikermaa
2 rkl sokeria
haluamanlaisiasi koristeita

Aloita kakkupohjan valmistus sekoittamalla vehnä- ja perunajauhot sekä leivinjauhe keskenään. Ennen kuin alat tehdä muna-sokerivaahtoa, laita vesi kiehumaan. Varaa vettä enemmän, mitä tarvitset, koska osa siitä haihtuu muna-sokerivaahdon teon aikana. 
Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokerit pysyväksi vaahdoksi. Mittaa tarvitsemasi määrä vettä ja lisää se muna-sokerivaahdon joukkoon pienissä erissä (10-20). Vaahdotukseen kannattaa varata melko iso kulho, koska veden lisäyksen aikana munat ja sokeri vaahtoutuvat voimakkaasti.
Kun vesi on sekoittunut vaahtoon, lisää keskenään sekoitettu jauhot siivilän läpi sen joukkoon. Sekoita varovasti tasaiseksi ja kaada esivalmisteltuun kakkuvuokaan. Paista 200-asteisen uunin alatasolla n. 30 minuuttia. Jos pinta uhkaa tummua liikaa, peitä se leivinpaperilla. 
Kakkupohja on valmis, kun se tuntuu kosketettaessa kiinteälle ja sen reunat alkavat irtoilla kakkuvuoasta. Voit varmistua kypsyydestä myös kokeilemalla tikulla. Kumoa kakku melko pian uunista ottamisen jälkeen ja anna jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla vaahdotuksen loppuvaiheessa.
Jaa kakkupohja kolmeen osaan ja aseta pohjimmaiseksi tuleva levy tarjoilualustalle. Kostuta (muista myös reunat) ja levitä pohjalle 1/3 banaanisoseesta, 1/2 mansikkasurvoksesta ja 1/3 kermavaahdosta. Aseta päälle toinen levy ja kostuta sekä täytä samalla tavalla. Laita lopuksi päälle kansi ja kostuta se hyvin. Levitä päälle loput banaanisurvoksesta. Tasoita lopulla kermavaahdolla kakun reunat ja kannen pinta. Peitä kakku varovasti (näin kakkuun ei tartu haitallisia makuja tai hajuja) ja anna seistä vähintään pari tuntia, mieluiten yön yli kylmässä.

Vatkaa kuorrutukseen tuleva kerma vaahdoksi kuten yllä. Levitä kermavaahtoa palettiveistä tai raappaa apuna käyttäen kakun reunoille melko paksulti (n. 1 ½ cm). Saat pinnasta tasaisen, kun kastat paletin kuumaan veteen ja pyyhit puhtaaksi.
Levitä loput kermavaahdosta kakun kannen päälle (n. 1 ½ cm:n kerros). Pinnan ei tarvitse olla sileä. Vedä paletilla tai lusikan kuperalla puolella viuhkamaisesti uria kannen pintaan. Aseta haluamasi koristeet kakun pinnalle.
Blogin puolella en ole suuremmin kakun koristeiden valmistuksesta puhunut. Olisiko kiinnostuneita?

Ihania syyspäiviä kaikille!

5. lokakuuta 2015

Kortti kierrättäen

Hei taas pitkästä aikaa ja pahoittelut hiljaisuudestani! Aikaa on vierähtänyt kauheasti ja ollaan jo lokakuun alussa. Blogin päivittely on (koulukiireiden takia) hiukan jäänyt...

Vaikka askartelu lukeutuu yhdeksi kiinnostuksen kohteistani, ei blogin puolella siitä vielä liiemmin ole ollut näyttöä. Askarrellessani teen yleensä erilaisia kortteja ja tässä siitä yksi esimerkki. Kortti on simppeli ja sen valmistus vie vain muutaman kymmenen minuuttia. Lisäksi siihen tarvittavat materiaalit löytyvät melko suurella todennäköisyydellä kaikkien kotoa.
Tarvitset
korttipohja (esimerkiksi leikkaamalla vessapaperihylsyn puoliksi ja antamalla sen suoristua painon alla saa hyvän pohjan, itsellä tavallinen värillinen korttipohja)
paperia taustaksi (esimerkiksi tarpeettoman kirjan sivuja)
paperia kirjainten alle
sanomalehtiä
kynä
viivoitin
sakset
liimaa
(kuviosakset, ei pakollinen)

Mittaa ja leikkaa hiukan korttipohjaa pienempi pala taustaksi tulevasta paperista ja liimaa se korttipohjaan kiinni. Leikkaa sopivankokoinen pala kirjainten alle tulevasta paperista (kortista tulee mielenkiintoisemman näköinen, jos käytät leikkaamiseen kuviosaksia (onnistuu myös hahmottelemalla paperiin kynällä haluttu kuvio ja leikkaamalla saksilla sen mukaan)). Etsi ja leikkaa sanomalehdestä tarvitsemasi kirjaimet ja liimaa ne paperiin kiinni. Liimaa onnentoivotus korttipohjaan kiinni. Anna kuivua. Koristele oman mielesi mukaan.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

20. elokuuta 2015

Hillotellaan! #1: Kanelinen raparperihillo

Kunnian avata hillosarjani sai tämä kanelinen raparperihillo, eikä suotta. Raparperi lukeutuu yhdeksi suosikkiherkukseni ja vaikka se tietysti onkin parhaimman makuinen tuoreena (ja alkukesästä), on sitä silti pakko saada maistaa myös talven pimeinä hetkinä. Makupariksi raparperille mielestäni sopii hyvin kaneli ja vanilja, myös mansikka on yksi oiva valinta. Omassa hillossani olen käyttänyt jauhettua kanelia ja vaniljasokeria, mutta jos varastoista löytyy, voi ne myös korvata oikeilla kaneli- ja vaniljatangoilla.
Ainekset   5 dl:aan hilloa
500 g pilkottua raparperia
2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
½-1 dl vettä
½ pkt (165 g) Dansukkerin Hillo-marmeladisokeria

Sekoita kattilassa kaikki hillon aineet ainesosaluettelon mukaisessa järjestyksessä. Kuumenna hiljalleen kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Vähennä lämpöä ja keitä hilloa miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia. 
Kaada valmis hillo kuumennettuun lasipurkkiin ja sulje kuumennetulla kannella, anna jäähtyä huoneenlämmössä. Nimikoi ja varastoi viileään ja pimeään.
Jos käytät kaneli- tai vaniljatankoja jauhetun kanelin ja vaniljasokerin sijasta, poista tangot ennen purkittamista.

15. elokuuta 2015

Syksyn 2015 kirjauutuudet

Tuleva syksy tuo jälleen muuassaan pitkän listan toinen toistaan parempia kirjoja. Päätinkin koota kirjoista listan, jotta muistaisin ne varmasti kaikki. 
Lista koostuu suurimmaksi osaksi nuorten ja aikuisten kaunokirjallisuudesta, mutta myös muutama muu teos on päässyt joukkoon mukaan. Erityisesti merkillepantavat kirjat olen merkinnyt huutomerkillä.

Lämpimiä loppukesän päiviä ja hyvää koulun alkua kaikille!
 __________________________________

OTAVA
P. C. & Kristin Cast: Yön talo 11 - Paljastettu !
Laura Kristine Arnesen & Marie Moesgaard Wivel: Ihanat letit

MYLLYLAHTI
J. S. Meresmaa: Mifonki 4 - Mifongin kätkemä !

BASAM BOOKS
Mats Strandberg & Sara B. Elfgren: Engelsfors 3 - Avain !
J. R. Ward: Mustan Tikarin Veljeskunta - Varjot

TAMMI
Elina Rouhiainen: Susiraja 4 - Vainuttu !
J. K. Johansson: Palokaski 3 - Venla !
Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle & Minuuttivalssi-yhteisnide !

WSOY
Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä
Elena Mady: Vaihdokas

GUMMERUS
Paula Havaste: Maan vihat !
Kerstin Gier: Unien toinen kirja - Vala
Sara Shepard: Valehtelevat viettelijät 11 - Tyrmäävä !
Verna Kaunisto-Feodorow: Katusoittajan keittokirja

MINERVA
Jane Means: Paketoi kauniisti
Tiia Koskimies: Suomalainen puurokirja !

NORDBOOKS
Tiina Lehtineva: Hero

ART HOUSE
Erin Hunter: Väärätähden lupaus

9. elokuuta 2015

Hillotellaan!

Luonnon antimet ovat taas parhaimmillaan ja jopa ylitarjontaa alkaa olla. Lisäksi hellekelit alkavat tehdä tehtäväänsä ja nämä ihanat herkut pilaantuvat nopeasti. Siksi onkin oikea aika valmistaa hilloa! Sen kunniaksi aloitankin lyhyen hillosarjan ja blogiin ilmestynee neljä iki-ihanaa reseptiä.
Tämän postauksen ideana on kyseisen aiheen pohjustus, koska vaikka hillon keitto itsessään on helppoa, on muutamia asioita otettava huomioon, jotta hillo säilyisi mahdollisimman hyvänä.

1. Raaka-aineet
Raaka-aineiden tulee olla ensiluokkaisia ja puhtaita, koska yksikin pilaantunut tai likainen ainesosa voi pilata koko säilykkeen. Tietysti myös makuelämys voi hiukan kärsiä, jos hampaissa narskuu hiekka... Eli vaikka se hillotettavien aineiden perkaus ja puhdistus tuntuisi tyhmälle, kannattaa siihen panostaa!
Lisäksi hillosokerin valintaa on hyvä miettiä, vaikkei se hillon säilyvyyteen juurikaan vaikuta. Itse suosin Dansukkerin Hillo-marmeladisokeria, koska sillä saa tavallista hillosokeria kiinteämpää ja vähemmän makeaa hilloa.

2. Säilöntäastioiden puhtaus
Myös purkit, joihin hillo säilötään, täytyy olla steriilejä ja puhtaita. Kun tölkit ovat puhdistettu huolellisesti, ne kääritään sanomalehteen ja kuumennetaan 100-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Kannet kiehautetaan. Näin hilloa pilaavien bakteerien määrä saadaan minimiin.

3. Purkkien täyttäminen ja säilytys
Kun hillo on valmista, säilötään se heti kuumennettuihin purkkeihin. Astiat tulee täyttää ääriään myöten, koska hillo menee hiukan kasaan jäähtyessään. Purkit on suljettava heti kuumina kuumennetuilla kansilla. Jos hilloa roiskuu purkin ulkopuolelle, pyyhitään purkit puhtaiksi.
Hiukan jäähdyttyään purkit nimikoidaan ja varastoidaan viileään ja pimeään. Nimietiketeissä olisi hyvä olla hillon nimen lisäksi ainakin valmistuspäivämäärä. Myös raaka-aineet voidaan merkitä.

Kun nämä muistaa, ei voi kuin onnistua! :) Kunnian avata hillosarjani saa kanelinen raparperihillo, näkemiin siis siihen asti.

26. heinäkuuta 2015

Poika

© like.fi
"Jos on tyttö, vaikka on poika, se on sama juttu kuin olisi sairaalassa lääkäreiden ja sukulaisten ja mittareiden mukaan vihannes, vaikka itse tietäisi olevansa elossa ja yrittäisi huutaa, että älkää vetäkö niitä letkuja irti, minä elän.
Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan. Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustelu. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki  ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin."

Marja Björkin neljäs romaani, Poika, perustuu kirjailijan oman pojan kokemuksiin ja se on saanut laajasti huomiota (näihin lukeutuvat  mm. vuoden 2013 Finlandia Junior-ehdokkuus ja Nuori Aleksis-kilpailun voitto), eikä suotta.
Teos kuvaa koskettavasti kipeän kasvutarinan ja avartaa ajankohtaista aihetta. Jo kirjan kansi oli silmiini hätkähdyttävä. Lisäksi Björkin omakohtaisuus luo tarinalle lisämausteensa. Mielestäni teos haastaa hyvin aivoja ja pistää käsityksen transsukupuolisuudesta uuteen uskoon.

Lukukokemuksena kirja on hyvä: tekstin tyyli on vahva ja mutkaton. Juuri kirjan selkeys tuo tarinan sanoman esiin. Myös teoksen arkipäiväisyys on yksi vahvistavista tekijöistä. Teksti on nopealukuista ja kirja tulee ahmittua yhdeltä istumalta (tätä edistää myös tekstin suuri fontti, mikä hiukan "pistää silmään").

Kirjan henkilöt voisivat hyvin elää ns. meidän maailmassamme ja pidin Makkesta. Myös muut kirjan henkilöt ovat todentuntuisia, mutta välillä lukiessa tuntui, että etenkin Makken perheenjäseniä ja heidän välisiään suhteita oli kärjistetty jo liiaksi. Toisaalta, kun asiaa ajattelee toiselta kantilta, kuvaa se hyvin lähimpien ihmisten vaikutusta ihmisen persoonaan ja käsitykseen itsestä. Jokainen tarvitsee tunnetta, että on hyväksytty ja rakastettu sekä kelpaa sellaisena kuin on.

Lopputulemana siis voisi sanoa, että Poika ja Marja Björk ovat ansainneet tunnustuksensa. Toivottavasti Björkistä kuullaan myös tämän jälkeen muilla hyvillä teoksilla.

♥♥♥♥½ - 4½ viidestä

23. heinäkuuta 2015

Keikauskakku ystävänkakusta

Satokausi lähenee jälleen huippuaan ja tarjolla on mitä ihanampia hedelmiä, vihanneksia ja kohta marjojakin. Valinnanvaikeus kaupassa on suuri. Tällä kertaa tähän keikauskakkuun mukaan pääsivät nektariini, omena ja viinirypäle, ja lopputulos oli mielestäni hyvä, vaikka itse sanonkin.

Keikauskakku itse tyyppinä on helppo. Leivos kootaan vuokaan väärinpäin eli kakun koristeena toimivat elementit laitetaan ensimmäisen kakkuvuoan pohjalle voin ja mausteiden päälle, jonka jälkeen taikina kaadetaan vuokaan ja koko komeus paistetaan kypsäksi. Ainoa muistettava asia on se, ettei kakkua saa kumota heti uunistaoton jälkeen, vaan sen täytyy antaa vetäytyä vuoassa 10 minuuttia ennen kumoamista, jotta paiston aikana vuoan pohjalle muodostunut karamellisoitunut liemi pääsee vielä tekemään taikojaan kakulle.
Lisämakua kakulle antaa ystävänkakkujuuri eli ns. Hermanni. Hermanni on hiivakäymisprosessilla synnytetty juuri, joka parantaa leivonnaisen makua ja säilyvyyttä. Keikauskakkuun Hermanni sopii hyvin sen happaman maun ansiosta, joka tasapainottaa hedelmistä syntyvää makeutta.
Ystävyyskakun idea on yksinkertainen: saat juuren ystävältäsi ohjeen kera ja hoidat juurta ohjeiden mukaisesti 10 päivän ajan. Kun juuri on turvonnut, se jaetaan viiteen osaan, joista yhden pidät itse ja leivot haluamallasi tavalla. Loput neljä osaa annat eteenpäin ystävillesi.
Jos kiinnostuit ystävyyskakusta, lisää tietoa ja ohjeen Hermanniin löydät tämän postauksen alaosassa olevasta linkistä.
Ainekset   Ø 28 cm:n kakkuvuokaan
50-75 g voita tai margariinia
½ dl fariinisokeria
kanelia
kardemummaa
4-5 kypsää nektariinia

3 dl ystävänkakkujuurta
5 dl vehnäjauhoja
2 dl fariinisokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
1 rkl kardemummaa
2 kananmunaa
2 dl (2-4 omenaa) omenaraastetta
1 dl pilkottuja viinirypäleitä tai rusinoita
150 g sulatettua voita tai margariinia

Höylää juustohöylällä jääkaappikylmästä rasvasta ohuita siivuja ja asettele ne vuoan pohjalle. Levitä rasvan päälle tasaiseksi kerrokseksi fariinisokeri ja ripottele päälle makusi mukaan kanelia ja kardemummaa. Halkaise nektariinit, poista kivet ja viipaloi hedelmät 8 osaan. Asettele nektaarinin viipaleet tiiviisti vuoan pohjalle.

Sekoita ystävänkakkujuureen muut aineet listan mukaisessa järjestyksessä niin, että saat aikaan tasaisen taikina. Varo kuitenkin vatkaamasta! Kaada taikina vuokaan hedelmien päälle ja tasoita taikinan pinta. Paista kakkua 175-asteisen uunin alatasolla n. 45 minuuttia. Kun kakku on kypsä, älä kumoa sitä heti tarjoiluvadille, vaan anna kakun vetäytyä 10 minuutin ajan. Tarjoilualustaksi kannattaa varata jokin hiukan korkeareunaisempi astia, koska kumoamisen jälkeen vuoan pohjalle muodostunut, imeytymätön liemi valuu kakkua pitkin tarjoilulautaselle.
Anna kakun vetäytyä ja kiinteytyä rauhassa ja nauti kakku vasta täysin jäähtyneenä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Vinkki! Saat kakusta maito-, vilja- ja kananmuna-allergikoille sopivan, kun korvaat käyttämäsi rasvan maidottomalla versiolla, jauhot gluteenittomalla jauhoseoksella ja kananmunat banaanilla (1 munaa vastaa ½ banaania, muista vähentää sokerin määrää) tai hedelmäsoseella (1 munaa vastaa 1 dl hedelmäsosetta). Muista kuitenkin, että myös juuren tulee olla silloin allergikoille sopiva.
Vinkki! Voit valmistaa juuren itse tällä ohjeella.

12. heinäkuuta 2015

Laura, Palokaski #1

"KADONNUT. 16-vuotias Laura Anderson nähtiin viimeksi lauantaina 13.8. kello 23 Palokasken uimarannalla juhlimassa ystäviensä kanssa. Laura on hoikka, keskipituinen, hänellä on mustaksi värjätty tukka, siniset silmät ja kadotessaan hän oli pukeutunut mustiin shortseihin ja huppariin. Kaikkein pienimmätkin vihjeet pyydetään kertomaan poliisille numeroon 071-583 4819 tai osoitteessa www.facebook.com/missäonlaura.
Kun Miia Pohjavirta eroaa poliisin some-konsultin työstä Facebook-riippuvuutensa takia ja palaa lapsuudenkouluunsa Palokaskeen erityisopettajaksi, hän ajattelee elämän rauhoittuvan. Mutta koulun oppilas Laura Anderson on kadonnut. Kaikilla on oma teoriansa siitä, missä Laura on, ja eniten tuntuu tietävän Miian oma veli, Nikke Pohjavirta, joka työskentelee samassa koulussa psykologina. Mistä Nikke ja Laura ovat puhuneet pitkissä keskusteluissaan? Intiaanikesä hauduttaa Palokasken lähiötä kun Miian paluusta kotimaisemiinsa tulee painajainen."

© adlibris.com
Huh huh! Mistähän sitä aloittaisi? Olen lähes sanaton ja täysin häkeltynyt. Varmaa on vain se, että mitään vastaavaa en koskaan aiemmin ole lukenut, ja ensimmäinen ajatukseni Lauran loputtua olikin "EI, ei se vielä saa loppua!".

Mikä Laurasta sitten tekee niin uskomattoman ihanan? Kirjana se ei ole kovinkaan suuri, sivujakin on vain 221. Kun tähän yhdistetään kaiken muun imaiseva kerronta, älykäs juoni sekä ajankohtainen aihe ja ripaus jännitystä, on koossa häkellyttävä teos, joka täytyy lukea ensimmäisellä lukukerralla kannesta kanteen.

Kerronnaltaan kirja tuo mieleeni Salla Simukan. Se on samoilla tavoin samaan aikaan niin pelkistettyä ja konstailematonta, mutta sisältää silti niin paljon. Ja se upposi minuun täysin. Samoin kuin partaveitsen terävä juoni, joka on osattu rakentaa hyvin. Yhdessä nämä kaksi kertovat tällä hetkellä hyvin tärkeästä ja vaikeasta ongelmasta, internetin vaikutuksista elämäämme.
Internet on hyödyllinen apuväline tiedon löytämisessä ja jakamisessa sekä ihmisten yhteydenpidossa. Siltäkin löytyy kuitenkin myös se huonompi puoli. Löydetty ja jaettu tieto ei välttämättä ole oikeaa, se voi olla jopa harhaanjohtavaa. Ihmiset nimimerkkiensä takana voivat olla ihan mitä tahansa ja pystyä kauheisiin asioihin. Vaikka tiedostamme tämän, silti internet vaikuttaa elämäämme nykyään hyvin paljon. Laurassa mielestäni tähän on otettu kantaa onnistuneesti.


Muita tekijöitä, jotka mielestäni lisäävät kirjan onnistuneisuutta, ovat lukujen sopiva pituus ja kirjan ulkoasu. Teksti on hyvää kokoa ja kansi on jollakin tapaa kaunis. Myös kirjan henkilöhahmot ovat hyviä.

♥♥♥♥♥ - täydet viisi

Hehkuttaessani itse kirjaa unohtui minulta tyystin maininta kirjan kirjoittajasta. Palokaski-trilogian taakse kätkeytyy nimimerkki J. K. Johansson, joka kirjan takaliepeen mukaan koostuu useista tarinankerronnan ammattilaisista. Mieltäni aihe kutkuttaa, haluaisin heti tietää, keitä he ovat. Mutta vaikkei heidän nimiään julkisuuteen olekaan kerrottu, ovat he juuri sitä, mitä kirjakin sanoo, ammattilaisia, jotka tietävät mitä tekevät, mistä lukijat pitävät ja miten luoda heitä kiinnostava kokonaisuus. En siis malta odottaa, että saan trilogian seuraavan osan, Nooran, käsiini. :)

8. heinäkuuta 2015

Yksivuotias Sadepisaroita paossa

Totta se on, vaikka ihmeelliseltä tuntuukin ajatella, että Sadepisaroita paossa on ollut olemassa jo kokonaisen vuoden! Blogia viime heinäkuussa perustaessani en toivonutkaan sen siipien kantavan tänne asti, mutta edelleen näköjään täällä eteenpäin porskutetaan. Siksi onkin mielestäni hyvä hetki pysähtyä ja tarkastella hiukan mennyttä ja tulevaa sekä kertoa itsestäni hiukan enemmän.
Vuoden varrella ottamiani kuvia, osa 1.
Aloitetaan siis siitä, kuka olen. Blogia kirjoittavan Soinniton-nimen taakse kätkeytyy 17-vuotias naisen alku, jota parhaiten kuvaisivat määreet erityisherkkä introvertti ja perfektionisti. Kaiken pitää aina olla "juuri eikä melkein" ja rutiineista pidetään kiinni viimeiseen asti. Lisäksi olen luonteeltani itsepäinen, mikä ei aina ole kaikkein paras yhdistelmä perfektionistisen puoleni kanssa. Periksi ei anneta ja eteenpäin jatketaan niin kauan, kunnes jälki on asianmukaista...
Vaikka mielelläni kuuntelen muiden juttuja, olen syrjäänvetäytyvää tyyppiä ja ilmaisen itseäni parhaiten kirjoittamalla. Siksi esimerkiksi valokeilassa olo on jotakin niin kamalaa (kylmät väreet kulkee pitkin selkäpiitä). Työskentelykin sujuu parhaiten, kun asiat saa tehdä rauhassa ja omassa järjestyksessä.
Kiinnostuksen kohteisiini lukeutuu leivonta, lukeminen, käsityöt, askartelu ja valokuvaus. Myös musiikki ja pianon soitto ovat lähellä sydäntäni. Ensimmäiseksi listatun parissa toivon työskenteleväni lähitulevaisuudessa, muut ovat enemmänkin harrastuksia.

Tällä hetkellä suurin tavoitteeni on valmistua leipuri-kondiittoriksi ja jos rahkeita vielä sen jälkeen riittää, kouluttautua ylemmälle asteelle. Aloitin viime syksynä kaksoistutkintona elintarvikealan opinnot ja nyt siis edessä siintää toinen vuosi, joka tuo muuassaan kasvavan jännityksen. Paljon asioita muuttuu kerralla, kun ammatillinen koulutus kokee uudistuksen tulevana lukuvuotena ja kouluni siirtyy samalla viisijaksojärjestelmästä nelijaksojärjestelmään. Myös lukiouudistus on tulollaan ja minäkin pääsen/joudun osallistumaan sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin.

Siitä, mitä tuleva lukuvuosi tulee merkitsemään blogille, en osaa sanoa juuri mitään. Todennäköisesti joudutaan varautumaan ainakin yhtä harvaan, jos ei harvempaankin, postausväliin kuin viime vuonna kasvavan työmäärän vuoksi. Toisaalta aikaa saattaa liietä ensimmäisen työssäoppimisjaksoni aikana muuhunkin kuin koulujuttuihin, mutta mitään en voi luvata, koska en ensi vuoden kurssitusta tiedä. Toivottavasti joku ymmärtää.
Osa 2.
Lopuksi haluan kiittää teitä muutamia ihania, jotka ovat jaksaneet kannustaa eteenpäin ja seuranneet väkertelyjäni poissaolevuudestani huolimatta! Toivottavasti myös ensi kesänä on aihetta juhlaan.
Hyvää kesän jatkoa kaikille! Vielä on muutama viikko lomaakin jäljellä :)

28. kesäkuuta 2015

Avaimenperä munkinnyöristä ja helmistä

Maailma on pullollaan jos jonkinlaisia nauhoja ja nyörejä ja niiden solmeilu on mielestäni hauskaa ja rentouttavaa puuhaa. Kun työn saa hyvään alkuun, siihen uppoutuu täysin. 
Helppoutensa lisäksi nyörit, kuten tämä munkinnyöri, ovat monikäyttöisiä. Langaksi/nauhaksi kelpaa lähes mikä tahansa materiaali aina matonkuteista muoviseen nauhaan ja villalankaan (itse käytin vaaleaa samettilankaa). Yleensä munkinnyöri solmeillaan kahdella erivärisellä nauhalla, mutta pienoisen materiaalipuutteen vuoksi minun nyörissäni nauhat ovat samanlaiset ja väriä antavat helmet.
Tarvikkeet
avainrengas
lankaa/nauhaa
helmiä
sakset
mitta
(isosilmäinen neula)

Mittaa langasta/nauhasta kaksi n. 45 cm pitkää pätkää ja sido ne avainrenkaaseen (ei kuitenkaan siihen ohuempaan kohtaan, josta avaimet pujoitetaan renkaaseen). Asettele nauhat pääilmansuuntien mukaan.
Aloita työ kuvan mukaisesti laittamalla ylin nauha oikealla olevan nauhan päälle (1). Siirrä oikeanpuoleinen nauha tämän ja alhaalle osoittavan nauhan päälle (2). Tämän jälkeen laita alhaalla oleva nauha oikean ja vasemman puoleisten nauhojen päälle (3). Siirrä vasen nauha alimman nauhan päälle ja pujota se ylhäällä olevan nauhan muodostamasta silmukasta läpi (4). Kiristä näin syntynyt silmukka vetämällä nauhoja yhtä aikaa (5), mutta varo vetämästä liian kovaa. Solmu on tarpeeksi kireä, kun se muodostaa neliön. Jatka tähän tyyliin; ensimmäinen nauha yhden yli, toinen kahden yli, kolmas kahden yli, neljäs kahden yli ja yhden ali, kiristys. Sido haluamassasi tahdissa helmiä (tarvittaessa neulaa apuna käyttäen) työhön lankojen mukana.
Kun nyöri on haluamasi pituinen, sido se n. 10 cm pitkällä nauhalla hevosenhäntäsolmulla. Katkaise nauhojen päät sopivan mittaisiksi.

Vinkki! Teippaa avainrengas tarvittaessa pöytään kiinni maalarinteipillä, jottei nyöri pääse kääntymään missään vaiheessa työtä. Näin nyöristä tulee tasainen.

9. kesäkuuta 2015

Kesän 2015 tärpit

Kesä on taas vihdoin täällä! Kaikkine ihanuuksineen ja hirvityksineen. Oma kesäni menee suurimmaksi osaksi töitä tehdessä, mutta onneksi lomailuakin on hiukan tiedossa. Toivottavasti myös teillä on kiva loma edessä :)

Tähän alle olen koonnut pienen listan asioista, joita haluaisin kokeilla, jos en nyt kesällä niin joskus myöhemmin. Lista koostuu blogin aihepiireistä, eli kirjoista, leivonnaisista, käsitöistä ja askarteluista, ja olen löytänyt ne nettiä selailemalla.

♥ ♥ ♥

Menestyneen ja ihanan Rakkaus ei katso aikaa-trilogian kirjoittajalta Kerstin Gieriltä on ilmestymässä uusi trilogian avausosa, Lupaus - Unien ensimmäinen kirja, joka vaikuttaa yhtä hyvälle kuin muutkin hänen kirjansa.
"Viisitoistavuotias Liv Silber muuttaa äitinsä uuden miehen vuoksi Lontooseen ja aloittaa uudessa koulussa. Pian hän alkaa nähdä oudon todentuntuisia unia, joissa hän kulkee salaperäisistä ovista ja puhuu kivipatsaan kanssa. Liv näkee unessa uuden velipuolensa Graysonin ja tämän koulukavereiden puuhailevan outoja hautausmaalla, mutta mikä kummallisinta, pian pojat puhuvat tosielämässä asioista, jotka ovat tapahtuneet vain Livin unessa... Livin on pakko selvittää, mitä oikein on meneillään. Pian hänet vihitään salaisuuteen, jonka kanssa yhdellä jos toisella hänen uuden koulunsa oppilaalla on jotain tekemistä. Rakkaus ei katso aikaa -sarjasta tunnetun Kerstin Gierin uusi nuortentrilogia on jännittävä ja romanttinen seikkailu unimaailmassa ja unen ja valveen rajamailla."
Teksti ja kuva on täältä, Adlibriksen sivuilta.
♥ ♥ ♥

Seurailen aktiivisesti erilaisia leivonta-aiheisia sivustoja ja yksi ehdottomista suosikeistani ja inspiraation lähteistäni on Kinuskikissa. Toukokuun alussa Kinuskikissa julkaisi reseptin tästä ihanuudesta, seeprajuustokakusta, jota aion kokeilla aivan takuuvarmasti lähitulevaisuudessa.

♥ ♥ ♥

Toukokuun korvalla etsiessäni äitienpäiväkortti-ideoita satuin törmäämään täällä, helmihytin sivuilla (josta kuvakin on), tähän hienoon kukkakorttiin. Pakko kokeilla!

♥ ♥ ♥

Puuro lukeutuu yhdeksi lempiherkuistani. Se on vaivaton valmistaa, täyttää vatsan pitkäksi aikaa ja mikä parasta, makua voi varioida loputtomiin oman maun mukaan. Törmäsin Soppa 365:ssä tähän, vatkattuun tuorepuuroon, joka sai veden herahtamaan kielelleni ja vatsan kurnimaan. :)

♥ ♥ ♥

Käsityö- sekä sisustuskärpänen on jälleen puraissut minua, ja ihastuinkin DIY with JENNY-blogissa tähän kauniiseen kalanruotokuvioiseen tyynyyn. En malta odottaa, että saan langat puikoille ja pääsen kokeilemaan.

♥ ♥ ♥

Jos sinulle tuli mieleen jokin asia, joka ehdottomasti kuuluisi tähän listaan, kerro se kommentillasi!

Aurinkoista kesää kaikille!

10. toukokuuta 2015

Äidin limettijuustokakku

Ihan ensimmäiseksi ennen muita höpinöitä täytyy todeta: Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, niin vanhoille kuin nuorillekin!

Juustokakut ovat äitini suurinta herkkua ja toiveena tänä vuonna oli hänen lehdestä bongaamansa Keksihylly.fin Lime-valkosuklaakakku, jota muokkasin niin runsaalla kädellä, että kakut tuskin enää muistuttavat toisiaan. Tässä tulee siis minun versioni kyseisestä kakusta.
Koristeluun on tietysti miljoona erilaista vaihtoehtoa, mutta käytin viime viikolla porkkanakakkumuffineista ylijäänyttä voikreemiä. Voit korvata sen kermavaahdolla tai jättää kokonaan pois niin halutessasi.
Ainekset   Ø 24 cm:n irtopohjavuokaan
350 g Domino Orginal-keksejä
75 g voita
2 limettiä
8 liivatelehteä
5 dl vispikermaa
1 prk (200 g) Valion maustettua rahkaa, valkosuklaa-lime
600 g Philadephian maustamatonta tuorejuustoa
1 ½ dl sokeria

½ annosta voikreemiä tai 2 dl vispikermaa
limetti
Domino Orginal-keksejä

Murskaa keksit muovipussissa tai yleiskoneessa hiukan karkeaksi murskaksi. Sulata voi ja sekoita se keksimurskan joukkoon. Painele seos leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka sivuun.
Raasta limeteistä kuori ja purista mehu. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kermavaahto melko kovaksi vaahdoksi ja laita kylmään odottamaan. Vatkaa rahka, maustamaton tuorejuusto, limetin kuoriraaste ja sokeri sähkövatkaimella sekaisin.
Kuumenna limetinmehu kiehuvaksi ja purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois, liuota kuumaan nesteeseen. Jäähdytä seosta hetki ja kaada se sitten ohuena nauha koko ajan sekoittaen rahka-tuorejuustoseokseen. Nostele lopuksi kermavaahto joukkoon ja sekoita varovasti tasaiseksi. Kaada täyte pohjan päälle, tasoita pinta ja nosta kylmään hyytymään vähintään 5 tunniksi, mieluiten yön yli.

Poista kakku irtopohjavuoasta ja aseta se tarjoilulautaselle. Murskaa muutama keksi ja asettele murska keoksi kakun keskelle. Leikkaa limetistä ohuita, 2-3 mm leveitä viipaleita. Leikkaa viipaileisiin lovi puoliväliin asti ja taita ne ruusukkeiksi, asettele keksimurun päälle. Pursota haluamanlaisesi reunapursotus voikreemillä tai kermavaahdolla.

Vinkki! Ota kaikki muut täytteen aineet huoneenlämpöön lukuunottamatta vispikermaa kakkua aloittaessasi. Näin estät mahdollisen liivatteen paakkuuntumisen. Myös liivatteen oikea lisäämistapa vaikuttaa tähän!

3. toukokuuta 2015

Porkkanakakkumuffinit

Tämä Kinuskikissan sivuilta bongaamani porkkanakakkuresepti on varmasti paras löytöni ikinä! Tätä parempaa porkkanakakkua ei vain ole olemassakaan. Suosittelen ensitilassa kokeilemaan!
Taikinan voi siis paistaa tavallisessa, halkaisijaltaan 24 cm kakkuvuoassa. Mutta jos paistat taikinan muffinivuoissa, kuten minä, kannattaa suosia mahdollisimman vahvoja muffinivuokia, jotta leivokset pysyvät mehevinä. 
Kinuskikissan ohjeessa on kakku koristeltu tuorejuustokuorrutteella, mutta muffinien päälle se olisi ollut liian löysää, joten käytin tavallista voikreemiä, jonka maustoin appelsiinimehulla.
Ainekset   16 muffiniin
200 g huoneenlämpöistä voita
3 dl fariinisokeria
1 rkl vaniljasokeria
3 kananmunaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 rkl kardemummaa
4 dl (2-4 porkkanasta) porkkanaraastetta
2 appelsiinin raastettu kuori

150 g huoneenlämpöistä voita
1 rkl vaniljasokeria
280 g tomusokeria
1 appelsiinin mehu
suklaa- tai mantelirouhetta

Vaahdota voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa ja lisää siivilän läpi vuorotellen porkkana- ja appelsiinikuoriraasteen kanssa.
Täytä muffinivuoista 2/3 taikinalla ja paista muffineita 200-asteisen uunin keskitasolla 20-30 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla.

Muffinien jäähtyessä vaahdota voi ja vaniljasokeri kermaisen vaaleaksi ja kuohkeaksi. Lisää tomusokeri neljässä osassa siivilän läpi joka kerta hyvin vatkaten. Mitä enemmän vatkaat tässä vaiheessa, sitä kuohkeamman ja kevyemmän kreemin saat. Lisää appelsiinimehu kolmessa osassa kreemin joukkoon ja vatkaa hyvin.
Pursota tai levitä kreemi täysin jäähtyneiden muffinien päälle ja koristele suklaa- tai mantelirouheella.
Vinkki! Koristele muffinit vasta täysin jäähtyneinä, jottei kreemi sula muffinien päälle.
Vinkki! Jos kreemiä jää koristelusta yli, säilytä se mieluiten huoneenlämmössä kelmulla peitettynä. Näin se säilyy 2-3 päivää. Jääkaapissa kreemi säilyy yli viikonkin oikein pakattuna, mutta silloin se täytyy ottaa ennen käyttöä vähintään tuntia aikaisemmin huoneenlämpöön lämpiämään.

14. huhtikuuta 2015

Kun mustarastas laulaa

"Vahva kertomus kolmen yksinäisen keväästä ja kirjallisuuden voimasta.
Hiljaisuuteen eristäytynyt Elisabeth, antikvariaatistaan luopunut leskimies Otto ja nuori, herkkä sarjakuvapiirtäjä Elias asuvat samassa rapussa Etelä-Tukholmassa. He kaikki ovat ajautuneet elämässään merkityksettömyyden umpikujaan, mutta kevään edetessä valo tunkeutuu sisään.
Elias yrittää viedä hänelle erehdyksessä toimitetun paketin Elisabethille ja ihmettelee, kun uusi naapuri ei avaa ovea. Kirjojen kautta he kolme kuitenkin hiljalleen löytävät odottamattoman yhteyden, ensin toisiinsa ja lopulta myös itseensä. Heidän elämänkohtalonsa alkavat keriytyä auki ja solmiutua toisiinsa."

Linda Olssonin Kun mustarastan laulaa-kirja on yksi koskettavimmista ja lempeimmistä kirjoja, joita
olen lukenut. Teos toimii oikeana tehobuustina aivokeskuksissa, kuten seuraavasta katkelmasta, joka on kirjan sivulta 92, voi päätellä: "'Sen lukeminen on saanut minut ajattelemaan...' Hän jätti lauseen kesken. 'Niinhän hyvät kirjat tekevät mielestäni', Otto sanoi. 'Pistävät ajatukset liikkeelle. Saavat ihmiset pohtimaan elämäänsä. Niin hyvää kuin pahaa. Mutta hyvistä kirjoista saa sekä lohtua että viisautta.'" Tämän paremmin tätä ei mielestäni voi sanoa, ja tämä katkelma onkin mielestäni koko kirjan perusajatus tiivistettynä.
Olssonin kerronta on kaunista ja se soljuu hyvällä temmolla eteenpäin. Myös tarkasteltavan ajanjakson lyhyys korostaa kirjan sanomaa omalla tavallaan.
Kun mustarastas laulaa kuuluu niihin kirjoihin, jotka täytyy ahmia sillä sekunnilla loppuun, kun kirjan on aloittanut. Ja asiaan luonnollisesti kuuluu tietynlainen haikeus ja aivojen ylikierroksilla käyminen kirjan loputtua. Olen vieläkin, pari päivää kirjan luettuani, hämilläni. Varsinkin kirjan lopettava luku sai minut hämilleni. Mutta ehkä se onkin se tarkoitus?
Lempihahmokseni nousee ehdottomasti Elias. Voin nähdä hänet elävästi edessäni ja häneen minun oli kaikkein helpoin samaistua. Myös kirjan kaksi muuta henkilöä, Otto ja Elisabeth, ovat kiinnostavia, mutta vielä enemmän olisin halunnut tietää Eliaksesta, jonka osuus kirjassa jäi kahta muuta vähäisemmäksi. Siitä täytyy valitettavasti hiukan rokottaa. Lisäansiota kirja kuitenkin saa ajankohtaisuudestaan ja erilaisuudestaan. Olssonin lähestymistapa tähän aiheeseen on minulle vielä uniikkia.

♥♥♥♥ - neljä viidestä

4. huhtikuuta 2015

Tyttö & helmikorvakoru

Pahoittelen kirja-arvostelujen vähyyttä blogin puolella. Kirjoja olen lukenut samaan vanhaan tahtiin aina vapaa-ajan sattuessa, mutta into postausten tekemiseen lukemistani kirjoista on ollut kateissa. Toivottavasti se sieltä vielä palaa.

"Loistokas historiallinen romaani 1600-luvun Hollanista, mystisestä Vermeeristä ja Turbaanipäinen tyttö-maalauksen salaperäisestä mallista.
Eräänä aamuna Grietin lapsuudenkodin keittiöön hollantilaisessa Delftin pikkukaupungissa ilmaantuu outo pariskunta. Mies on Vermeer, arvostettu taidemaalari ja demoninen nero, yhdentoista lapsen isä. Kuusitoistavuotiaan Grietin on määrä lähteä perheen palvelukseen.
Protestanttiperheen kuuliaisen tyttären ei ole helppo kotiutua palveluspaikkaansa. Hänellä on kuitenkin pääsy sen pyhättöön, Vermeerin ateljeehen, jossa taianomaiset maalaukset valmistuvat.
Vääjäämättä koittaa päivä, jolloin nuori Griet istuu taiteilijan malliksi. Mutta järjestely ei miellytä kaikkia - eikä piikatytön pitäisi koskaan unohtaa taustaansa."

Tracy Chevalierin Tyttö & helmikorvakoru-kirja on yksi teos tämän vuoden lukulistallani ja näin pääsiäisen korvalla, ATTO-jakson lopulla oli mielestäni oikea aika tarttua tähän kirjaan. Kuten jo takakannen lainauksesta voi lukea, eletään 1600-luvun, tarkemmin sanottuna 1660-luvun, Hollannissa. Ajat ovat vaikeat; jos työtä ei ole, on perhe suurissa vaikeuksissa, ja kaiken taustalla rutto riehuu, josta Grietinkin perhe saa osansa. 
Isä on sokeutunut työssään kaakelitehtaalla ja tuloja ei ole riittävästi perheen elättämiseen, joten Griet lähetään piikomaan leivän saattamiseksi pöytään. Tyttö ei ajatuksesta riemastu, mutta pakon edessä ei muuta voi. Myös salaperäinen Vermeer vetää häntä puoleensa. 
Työ Vermeereillä on raskasta ja perheen kaikki osapuolet eivät hyväksy Grietiä, varsinkaan, kun taiteilija Vermeerin kiinnostus Grietiä kohtaan selviää miehen vaimolle. Lisäpaheksuntaa aiheuttaa myös muiden miesten kiinnostus nuorta naista kohtaan.
Chevalierin kirjoitustyyli on minulle hiukan tuntemattomampi, mutta mielestäni se sopii kirjaan ja teki tekstistä entistä mielenkiintoisemman. Kirjassa käytetty minäkertoja esittää asiat melko peitellysti, toisin sanoin, ja se luo aivoille lisätyötä. Myös tarinan ja henkilöiden vakavuus tehostaa tekstin jo luomaa tunnelmaa hienosti. Tarina tempaa mukaansa ja kirja tulikin ahmittua lähes siltä istumalta.
Kirjan henkilöhahmot aiheuttivat melkoisesti ristiriitaisia tuntemuksia ja en vieläkään osaa sanoa, kuka kirjan henkilöistä oli suosikkini. Paikasta taistelevat Grietin lisäksi Maertge ja Maria Thins. Inhokkeihini lukeutuvat Catharina, Cornelia ja Pieter nuorempi.
Itse pidän historiallisista kirjoista ja tämä teos on yksi parhaimmista, jonka olen lukenut. Eli jos et vielä Tyttö & helmikorvakoru-kirjaa ole lukenut, suosittelen sitä lämpimästi.
 
♥♥♥♥ - neljä viidestä

10. maaliskuuta 2015

Vadelma-mantelikeksit

Tämä resepti on yksi perheeni luotto-ohjeista, eikä suotta. Ohje on Hapanleivästä sacherkakkuun-nimisestä kirjasta, josta hiukan lisää tietoa alempana. Kirjasta ohje löytyy Vadelmavinoneliöt-nimellä.
Nämä keksit sopivat gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle henkilölle, mutta maistuvat taatusti myös muillekin! Keksien rakenne on hiukan murenevainen mantelijauheen takia, mutta se kiinteytyy, kun muistaa paiston jälkeen jäähdyttää ne hyvin. Myös ilmava pakkaus auttaa keksejä pysymään paremmin koossa.
Ainekset   n. 130 kpl
200 g voita
2 dl sokeria
1 kananmuna
50 g mantelijauhetta
4-5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
paistonkestävää vadelmamarmeladia

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voi-sokerivaahtoon. Sekoita seos tasaiseksi, mutta älä vaivaa. Anna taikinan vetäytyä 1-1 ½ tuntia jääkaapissa.
   Jaa taikina kahteen osaan ja pyörittele palat tangoiksi (Ø 2 cm). Jaa tangot 1 cm pitkiksi paloiksi ja pyörittele palat palloiksi. Litistä pallot pellillä ½ cm paksuisiksi ympyröiksi, jätä leviämisvaraa. Pursota tai lusikoi keksien keskelle vadelmamarmeladia.
   Paista keksejä 200-asteisen uunin keskitasolla 8-12 minuuttia. Anna jäähtyä ennen siirtämistä.
Hapanleivästä sacherkakkuun on vuonna 2004 julkaistu, Marjo Jokisen ja Leila Kekkosen tekemä, täysin gluteeniton keittokirja, josta löytyy sekä makeita että suolaisia leivonnaisia aina leivistä ja muista suolaisista tuotteista täytekakkuihin, kekseihin ja leivoksiin. Kirjassa on ohjeita kaikentasoisille leipojille sekä runsaasti tietoa keliakiasta ja keliaakikoille soveltuvista raaka-aineista. Tässä on keittokirja, joka kannattaa löytyä jokaisen kirjahyllystä!

8. maaliskuuta 2015

Mustikka-karhunvadelmajuustokakku

Päätin ilahduttaa perhettäni naistenpäivän kunniaksi, varsinkin äitiäni ja äidinäitiäni, leipomalla jotakin hieman suurempaa, mitä normaalisti. Äitini suosikkeihin kuuluvat juustokakut, niin hyydytetyt kuin paistetutkin. Ihastuin tähän Maku.fi:stä löytämääni reseptiin ja se tuntui istuvan kuin nenä päähän tähän hetkeen. Tässä on minun versioni, hiukan muunneltuna.
Ainekset   Ø 26 cm irtopohjavuoka
100 g voita
2 dl ruisjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
½ dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
250 g mustikoita (pakaste)
250 g karhunvatukoita (pakaste)
1 dl vettä
6 liivatelehteä
4 dl vispikermaa
160 g Phidelphia Marabou-suklaatuorejuustoa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
½ dl sitruunamehua
kuivattuja mustikoita

Sulata pohjaan tuleva voi ja anna sen hetki jäähtyä. Sekoita kuivat aineet keskenään sekaisin ja lisää voisula ja kananmuna, sekoita hyvin sekaisin, mutta älä vaivaa. Painele seos leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille tasaiseksi, ohueksi kerrokseksi (itsellä pohjasta jäi vähän turhan paksu ja taikina ei riittänyt koko reunan mitalle, olkaa te tarkempia). Anna pohjan levätä jääkaapissa vähintään ½ tuntia ja paista se sen jälkeen 200-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. Anna jäähtyä.
   Pohjan vetäytyessä kaada marjat ja vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä seosta noin 5 minuutin ajan ja aja se sen jälkeen sauvasekoittimella tasaiseksi. Seoksen kuuluu olla nektariinimaista eli se on rakenteeltaan hiukan siirappia ohuempaa. Jäähdytä.
   Laita liivatteet likoamaan (niiden täytyy antaa liota vähintään 5 minuuttia).
   Vatkaa kerma melko kovaksi vaahdoksi. Sekoita tuorejuustot ja sokeri sähkövatkaimella tasaiseksi seokseksi. Lisää jäähtynyt marjaseos.
   Kuumenna sitruunamehu ja -kuori kiehuvaksi ja liuota ylimääräisestä vedestä puristetut liivatelehdet siihen. Anna hetki jäähtyä ja lisää se sen jälkeen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen tuorejuustoseokseen. Nostele tämän jälkeen kermavaahto tuorejuustoseoksen joukkoon ja sekoita varovasti hyvin sekaisin.
   Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita pinta. Koristele kuivatuilla mustikoilla. Anna kakun jähmettyä jääkaapissa vähintään 5 tuntia, mieluiten yön yli.

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE!

27. helmikuuta 2015

Punnitse & Säästä

Hiihtoloman viimeisen päivän kunniaksi olin hiukan shoppailemassa, ja suunnakseni otinkin lähimmän kauppakeskuksen ja Punnitse & Säästä-myymälän. Olen monesti liikkeen ohi kulkiessani ihastellut myymälää ja sen valikoimaa ja nyt sopivan hetken tullen päätin mennä näyteikkunaa pidemmälle. Ja ulos tullessani lompakkoni oli paljon kevyempi :D Ihastuin siis niin ikihyviksi kyseiseen myymälään, että halusin kirjoittaa siitä myös teille. Ja voitte olla varmoja, että poikkean siellä myös uudelleen.
© punnitse.fi
Ensimmäinen Punnitse & Säästä-myymälä avattiin vuonna 1995 Tampereelle ja nyt myymälöitä on ympäri Suomen yli 70, muun muassa Espoossa, Heinolassa, Hyvinkäällä, Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Lahdessa, Oulussa, Porissa ja Seinäjoella.
   Punnitse & Säästä-liikkeiden ideana on se, että asiakas saa itse ottaa haluamaansa tuotetta niin paljon kuin haluaa eli tuotteet ovat myynnissä irtotavarana. Näin säästetään pakkausmateriaaleissa. Luonnon lisäksi myös kukkaro kiittää. Toki myymälöissä on myös valmiiksi pakattuja tuotteita.
   Punnitse & Säästä-myymälöiden valikoima on laaja, aina teestä ja kahvista suklaisiin, mysleihin, pähkinöihin ja siemeniin sekä mausteisiin. Monet tuotteista ovat luomua ja Reilun kaupan tuottamia. Myös erikoisruokavaliot on otettu huomioon ja liikkeet tarjoavatkin paljon esimerkiksi gluteenittomia, maidottomia ja sokeroimattomia tuotteita. Myös erikoisempia tuotteita on tarjolla. Lisää voit lukea täältä.
   Voin jokaiselle suositella lämmöllä Punnitse & Säästä-myymälöitä!
© zeppelin.so

14. helmikuuta 2015

Suklaajuustokakku

Ajatus paistettavasta juustokakusta on kummitellut mieleni perukoilla jo kauan. Näin ystävänpäivän kunniaksi päätin sitten tehdä jotain meillä hiukan spesiaalimpaa ja kokeilla tätä Unelmaa leipomassa-blogin suklaajuustokakkua, mitä olen jo moneen kertaan siellä käynyt ihailemassa.
Reseptiä en halua tänne kopioida, joten tästä klikkaamalla pääset Unelmaa leipomassa-blogin sivuille katsomaan ohjetta.
 
Tämä kakku sopii mainiosti ensimmäistä kertaa tekevälle, koska tätä juustokakkua ei paisteta vesihauteessa. Vain tunti 175 asteessa ja vielä n. puoli tuntia uunin jälkilämmössä.
Niin hyydytettävät kuin paistettavatkin juustokakut kannattaa tehdä edellisenä päivänä, koska varsinkin paistettavat kakut maistuvat parhaimmalle, kun ne ovat saaneet vetäytyä vähintään 8 tuntia jääkaapissa. Näin kakku vetäytyy ja hyytyy sopivasti ja saa itselleen ominaisen silkkisen pehmeän rakenteen, joka suorastaan sulaa suussa ♥ Mitään kovin keveitä ja vähäkalorisia nämä ei todellakaan ole ja siinä onkin varmaan hyydytettävän juustokakun ainoa etu.
Alla on pari vinkkiä, jotka koin itse hyödyllisiksi leipoessani, ja toivon niistä olevan myös hyötyä teille.
1. Irtopohjaista vuokaa leivinpaperilla vuoratessa kannattaa vuoan reunat voidella esimerkiksi voilla tai margariinilla, jolloin leivinpaperi tarttuu reunoihin kiinni ja papereita ei tarvitse yrittää ujuttaa reunan ja pohjan väliin. Näin ne myös pysyvät paremmin paikallaan ja renkaan irroittaminenkin käy helpommin.
2. Leivinpaperista kannattaa leikata hiukan reunusta korkeammat palat, koska kakku kohoaa kypsyessään.
3. Kakussa käytettävän rasva-sokeripohjaisen pohjataikinan saa levitettyä helposti vedellä kostutetulla lusikalla tai nuolijalla.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

8. helmikuuta 2015

Omenapiirakka

Omenapiirakka on herkku, jota ei voi vastustaa ♥ Vaniljajäätelön/kastikkeen tai kinuskikastikkeen kanssa lämpimänä tarjoiltuna se on varma talvipäivän pelastus. Siihen on myös helppo "tuhota" hiukan jo rupsahtaneet omenat.
Pohjana on yksinkertainen ja nopea taikina, jossa ainekset vain sekoitetaan keskenään. Ohjeen olen saanut mummoltani, ja se onkin meillä kotona laajassa käytössä. Se kelpaa minkä tahansa piirakan pohjaksi ja mausteita vaihtelemalla/lisäämällä siitä saa lukuisia eri variaatioita jokaiseen makuun. Voit siis olla varma, että tulet näkemään tämän ohjeen täällä usein ;)
Ainekset   Ø 26 cm kakkuvuoka tai uunipellillinen
6 dl vehnäjauhoja
4 dl fariinisokeria
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
1 ½ rkl piparkakkumaustetta (tai kanelia ja kardemummaa molempia 1 tl)
4 kananmunaa
2 dl maitoa
1 dl juoksevaa kasvirasvasekoitetta tai 100 g sulatettua margariinia
3-4 pientä omenaa
(fariinisokeria tai kanelia)

Sekoita kaikki pohjan ainekset luettelon mukaisessa järjestyksessä ja kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan tai leivinpaperoidulle uunipellille.
Pese, kuori ja lohko omenat. Asettele omenanpalat haluamallasi tavalla taikinan päälle. Ripottele halutessasi päälle vielä fariinisokeria tai kanelia.
Paista piirakkaa 200-asteisen uunin alaosassa 30-45 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea ja pohja on kypsä. Jos teit piirakan kakkuvuokaan, anna sen vetäytyä hetki ja kumoa sen jälkeen tarjoilulautaselle.
Tarjoa vielä hiukan lämpimänä haluamiesi lisukkeiden kanssa.

25. tammikuuta 2015

Helppo tuubihuivi

Mikään ei voita sitä tunnetta, kun kaulassa on maailman ihanin huivi, ja tätä helpompaa tuubihuiviohjetta ei ole olemassakaan! Sen bongasin Lankakauppa Kerän blogista. Sinne kurkistamaan pääset tästä.
Huivi on kudottu kahdella puikolla (minulla numero 8) Novitan valkoisella Naava-langalla edestakaisin, eli pyöröpuikkojen kanssa ei tarvinnut alkaa pelleilemään (ovat ainainen viholliseni). Kuvio syntyy yksinkertaisesti neljän silmukan sarjaa toistamalla.
Toisin kuin Kerän sivuilla, minulla kutomiseen meni pidemmän aikaa, mutta teinkin ohjeessa ollut metrin mittaista huivia kaksi kertaa pidemmän, jotta siitä tulisi riittävän suuri.
Tarvikkeet   tuubihuiviin
2 ½ (á 100 g) kerää Novitan Naava-lankaa
koon 7 tai 8 puikot

Luo 30 silmukkaa. *Neulo 2 silmukkaa oikein, 1 silmukka oikein kiertäen ja 1 silmukka nurin.* Toista *-*, kunnes puikolla on jäljellä 2 silmukkaa ja kudo ne oikein. Käännä työ ja neulo samaan tapaan koko huivi, kunnes se on mielestäsi sopivanmittainen. Höyrytä, ompele päät yhteen ja päättele langat.