30. elokuuta 2014

Onnistunut munasokerivaahto

Onnistunut munasokerivaahto on monen leivonnaisen a ja o. Kun vaahto on onnistunut, leivonnaisesta tulee kuohkea ja mehevä sekä leivonnainen pysyy hyvin koossa. Se on myös esteettisesti kauniimpi kuin lässähtänyt.
© yhteishyvä.fi
Munasokerivaahto on toisaalta erittäin helppo ja yksinkertainen asia, mutta myös haastava. Vaahtoa tulee vatkata tarpeeksi, muttei liikaa, koska liikaa vatkattu taikina laskee uunissa.
Myös raaka-aineiden lämpötila ja suhteet voivat joskus tuottaa ongelmia. Ensimmäinen ja varmasti tärkein sääntö munasokerivaahdon tekemisessä on se, että kananmunat ovat huoneenlämpöisiä. Kylmät kananmunat eivät vatkaudu kunnolla!
© rakkauttaaulait.blogspot.com
Valmis vaahto on täysin valkoista, sileää ja kiiltävää. Taikinaa sekoitettaessa sokeri ei rahise, vaan se on imeytynyt/sulanut kokonaan kananmunan joukkoon. Myös vaahdon pintaan tehty "kasitesti" varmistaa, että vaahto on valmista. Kun vaahdon pintaan tehty kahdeksikko (8) pysyy muutaman sekunnin ajan, on vaahto valmista.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli hyötyä niille, jotka tämän asian kanssa painiskelevat. Kommenttia otetaan myös vastaan, jos jutussa on korjattavaa/puutteita.

25. elokuuta 2014

Toffee-rusinamuffinit

Nämä muffinit sopivat erityisesti makeasta pitäville, vaikkeivat vielä "ähkymakeita" olekaan. Toffeen ja rusinan makuyhdistelmä oli minulle uusi tuttavuus, mutta se toimii! Oma taikinani oli mielestäni hiukan liian kuivakka, joten kannattaa olla tarkkana jauhoja lisätessä ja muffineja paistaessa. Paisto varsinkin menee helposti yli.

Ainekset   8-10 muffiniin
115 g toffeepaloja (Omar)
1 rkl maitoa
85 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
40 g fariinisokeria
1 kananmuna
100 g vehnäjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta
50-75 g rusinoita

Pilko toffeepalat pieniksi kuutioiksi ja sulata niistä puolet maidon kanssa vesihauteessa.
Vaahdota rasva ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi, lisää kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi taikinaan yhdessä rusinoiden ja sulatetun toffeemassan kanssa, sekoita tasaiseksi taikinaksi ja jaa taikina muffinivuokiin. Paina loput, ylijääneet toffeepalat muffineihin.
Paista muffineita 200 asteisen uunin keskitasolla 10-15 minuuttia, kunnes muffinit ovat kohonneet, saaneet väriä ja kokeilutikku on muffineita kokeiltaessa kuiva.
Anna jäähtyä ja koristele halutessasi.

23. elokuuta 2014

Uskomaton

Sara Shepard, Valehtelevat viettelijät 4

En aio tästä kirjasta sen suurempaa arvostelua tehdä, koska se olisi vain edellisten arvostelujeni toistamista. Uskomaton jatkaa hyvin edellisten osiensa tarinaa ja pidin siitä kovasti. Kirja myös vastasi mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Kertomus nousi loppuratkaisun myötä täysin uusiin ulottuvuuksiin ja odotan innolla, että pääsen jatkamaan seuraavaan osaan.
Uskomattomalle annan tähtiä neljä viidestä.

17. elokuuta 2014

Täydellinen

Sara Shepard, Valehtelevat viettelijät 3

"Hän tiesi liikaa. - A
Roosewoodissa, missä ilma tuoksuu Chanel vitoselta, mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Valehtelevat viettelijät tekevät kaikkensa, jotta A pysyisi hiljaa, mutta salaisuudet ovat rumia ja vaikeita piilottaa.
Arian perhe on hajoamassa. Hanna yrittää tehdä Monan synttäreistä koko Roosewoodin historian upeimmat. Emily tuntee olonsa outolinnuksi, ja ainoa ihminen, joka hyväksyy hänet, saattaa kääntää kaikki häntä vastaan. Entä Spencer? Hän on krooninen poikaystävänvarastaja mutta ei ole koskaan ollut pettäjä - ennen kuin nyt."

Olen täysin hullaantunut tähän sarjaan, jos se ei vielä ole kaikille tullut selväksi. Tarina on koukuttavan mukaansatempaava, ei voi muuta sanoa.
Juonenkäänteet ovat hätkähdyttävän nopeita ja arvaamattomia, myös henkilöt ovat mielenkiintoisia. Vaikka Shepard kiitoksissaan sanookin kirjan olleen vaikein siihen astisista, on hänen työnsä ja siihen nähty vaiva ollut todellakin sen arvoista. Mielestäni kirja on paras niistä, jotka olen lukenut ja olen vasta kolmannessa kirjassa.
Muutaman kirjoitusvirheen huomasin, mutta muuten teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Myös kuvailua on runsaammin kuin edellisissä osissa, mistä pidän. Shepard jatkaa myös loistavaa lukujen jäsentelyään.
Täydellinen ansaitsee täydet viisi tähteä!

16. elokuuta 2014

Outolintu

Veronica Roth, Divergent-trilogia, osa 1

Tätä kirjaa on ylistetty suuresti, mutta myös moitteen sanoja on tullut ja jotkut ovat verranneet Outolintua Nälkäpeliin. Myös kirjasta tehty elokuva on jakanut katsojien mielipiteet.

"Kerron itselleni niin tiukasti kuin pystyn, että näin asiat täällä menevät. Me teemme vaarallisia temppuja ja ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee, ja sitten me teemme lisää vaarallisia temppuja. Mitä pikemmin pystyn sen seikan omaksumaa, sitä varmemmin selviän hengissä tästä koulutuksesta. Minä en ole enää varma, että selviän hengissä.
Trisin on tehtävä koko loppuelämää koskeva päätöksensä jo 16-vuotiaana. Hylätäkö perhe ja tuttu, vaatimattomien yhteisö ja seurata sydäntään tuntemattomaan? Ensin on tiedettävä, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ja mahtuuko rakkaus uuteen elämään lainkaan."

Minä taidan kuulua enemmän niihin, jotka eivät pidä Outolinnusta kuin niihin, jotka pitävät. Kirja ei herättänyt minussa juuri mitään tunteita. Se on melko lailla keskinkertainen, ei huono, muttei hyväkään.
Outolintu ei oikeastaan missään vaiheessa saanut minua kunnolla otteeseensa ja temmannut minua mukaansa. Juoni ei juurikaan säväytä minua ja loppuratkaisu on melko helposti arvattavissa.
Kerronta on ihan hyvää, mutta kuvailua saisi olla enemmän, vaikka jotkin asiat (kuten osa tunteista) on osattu ilmaista hyvin. Kirjoitusvirheitä on melko paljon ja teksti on usein vaikeaselkoista.
Kirjan ajatus ihmisessä asuvasta pahuudesta ja ympärillä olevien ihmisten vaikutus meihin kuitenkin kiehtoo minua ja Roth on mielestäni osannut tuoda ajatuksen hyvien esiin päähenkilön kautta.
Outolinnulle annan tähtiä kaksi viidestä.

13. elokuuta 2014

Kunnes kerron totuuden

Julie Berry

Kunnes kerron totuuden on Berryn ensimmäinen romaani, mutta hänellä on aikaisempaa taustaa kirjoittajana. Kirja on aikamoinen paketti: 286 sivuun mahtuu niin riipaisevaa rakkautta ja kaipuuta kuin trillerimäistä jännittävyyttä ja toimintaa, ripauksena historiallista näkökulmaa. Ja jokainen hetki kirjan parissa on sen arvoinen!

"Mitä Judithille ja Lottielle oikein tapahtui? Hätkähdyttävä tarina tytöstä, joka uskaltaa tehdä ihmeensä itse ja riskeerata kaiken rakkautensa vuoksi. Neljä vuotta sitten Judith ja hänen ystävänsä Lottie katosivat. Kaksi vuotta myöhemmin Judith palasi takaisin, mutta yksin. Vain Judith tietää, mitä tapahtui, mutta hän on mykkä. Silti hän on täynnä äänetöntä puhetta, muistoja, vihaa, kaipuuta ja ennen kaikkea rakkautta lapsuudenystäväänsä Lucasia kohtaan.
Lucas on menossa naimisiin kylän kaunottaren, Marian, kanssa, kun tulee tieto, että vihollinen on hyökkäämässä. Marian aloitteesta Judith alkaa opetella uudestaan puhumaan. Vähitellen ahdasmielisen yhteisön salaisuudet alkavat paljastua ja Judithin elämä muuttuu dramaattisella tavalla."

Pidän tästä kirjasta aivan valtavasti! Se on kaunis ja mukaansatempaava tarina, jossa on hieno kerronta ja lähes täydellinen ja helposti samaistuttava päähenkilö.
Kerronta on mielestäni jo jopa herkkää ja tekstiä on helppo ja miellyttävä lukea. Kuvailu on tarkkaa ja yksityiskohtaista, kirjan tapahtumissa ja hetkissä elää täysillä mukana. Vielä siirappisen onnellinen loppu antaa viimeisen silauksen loistavalle kirjalle.
Erilaiseksi muista kirjoista tämän kirjan tekee sen tunnelma, tapahtumapaikat ja elinympäristö sekä tavat, jotka antavat kirjaan oman mausteensa. Historialliset kirjat ovat harvassa ja tämä on yksi onnistuneimmista.
Kunnes kerron totuuden-kirjalle annan tähtiä täydet viisi.

10. elokuuta 2014

Puoliksi paha

Sally Green, Puoliksi paha-trilogia, osa 1

Puoliksi paha on yksi tämän kesän/syksyn uunituoreista teoksista. Kirja on Sally Greenin esikoisteos, ja vaikuttava sellainen.

"Nathan Byrn on puoliksi paha. Hän on puoliksi valkoinen noita, puoliksi musta. Hänen äitinsä oli parantaja, hänen isänsä on murhaaja. Hän on kaikkien hylkäämä, mutta jokaisen jahtaama.
Puoliksi paha on henkeäsalpaava tarina erään pojan selviytymiskamppailusta. Ihmisten keskuudessa elävässä salaisessa noitayhteisössä mustia ja valkoisia noitia yhdistää yksi asia: pelko poikaa kohtaan, joka kuuluu molemmille puolille ja ei kummallekaan."

Puoliksi paha on ainutlaatuinen kirja. Vaikka aihe on tuttu ja joidenkin mielestä ehkä tylsäkin/loppuunkaluttu, on kirjailija osannut luoda täysin omanlaisensa tarinan venyttäen tutuksi tulleita rajoja.
Tarina on mukaansatempaava ja imee lukijansa mukaan välittömästi, koko kirja täytyy ahmia heti. Kerronta on sujuvaa ja yksityiskohtaista, kieli helppolukuista.
Juonenkäänteet ovat nopeita ja välillä arvaamattomiakin, mutta jotain jäin silti siihen kaipaamaan.
Kirja tuo mielestäni hyvin esiin rotuerottelun ja rasismin, toisen rodun leimaamisen, yleistämisen koko rotua koskevaksi ja halveksunnan. Henkilöt ovat aidontuntuisia raakuuksineen, löytyy joukosta tietysti muutama hyviskin.
Luen vähän kirjoja, joissa pojat/miehet olisivat päähenkilöitä, mutta tästä tykkäsin. Ehkä yksi monista syistä oli se, ettei kirjailija ollut korostanut päähenkilön sukupuolta vaan tuonut esiin enemmän oman itsensä löytämistä ja muita minuutta koskevia asioita.
Puoliksi paha-kirjalle annan tähtiä neljä viidestä.

8. elokuuta 2014

Virheetön

Sara Shepard, Valehtelevat viettelijät 2

Kirja jatkaa sujuvasti edeltäjänsä tarinaa ja porautuu yhä syvemmälle tyttöjen salaisuuksiin sekä avaa edellisen kirjan pimentoon jääneitä asioita. Jos edellinen kirja ei vielä täysin vakuuttanut minua, niin tämä sen kyllä teki.
"Älä huokaise helpotuksesta. Tämä ei ole ohi ennen kuin minä sanon niin. - A
Uhkaavat viestit jatkuvat, ja yksi kerrallaan ne pakottavat tytöt ratkaisuihin, jotka muuttavat heidän elämäänsä lopullisesti. Kuka voi tietää kaiken heidän menneisyydestään, nykyisyydestään, tunteistaan - valheistaan?"

Virheetön on yhtä hyvä, mielenkiintoinen ja jännittävä kuin Kaivattukin. Kirjan hotkii nopeasti yhdeltä istumalta ja tarina tempaa mukaansa heti ensi sivuilta. Osittain kirjan salaperäisyys auttaa, mutta välillä se tuntui jopa turhauttavan salamyhkäiselle.
Juoni ja juonenkäänteet ovat hyviä ja tämäkin kirja on osattu jäsentää oikein. Kerronta on sujuvaa ja suomennos on selkeää ja helppolukuista. Kuvailuakin löytyy, mutta sitä saisi olla vieläkin enemmän. Myös kirjan ideana pitämäni ajatus "kehen voin luottaa" tulee hyvin esiin.
Kirjan hahmot herättävät minussa ristiriitaisia tunteita, toisaalta he ovat niin erilaisia ja pidän siitä, mutta toisaalta taas niin samanlaisia. Henkilöt ovat todenmukaisia ja voisivat hyvin elää tässä maailmassa, mutta jotkut jutut tuntuvat jo siltä, että niitä on lähdetty liioittelemaan, kaikki nuoret yleistetään samaan muottiin.
Virheettömälle annan neljä tähteä viidestä.