23. marraskuuta 2014

Puikkojen kilinää kynttilöiden valossa

Anteeksi tämä hiljaisuus! On atto-jakso menossa ja se on imenyt mehut minusta melko totaalisesti. Hiukan omaakin aikaa on löytynyt ja olen käyttänyt sen hyödykseni tekemällä perheelle joululahjoja. Tuloksena on ollut pari villasukkia ja kaksi pipoa, joista toisesta puuttuu vielä tupsu.

    Villasukat ovat äidille, joka on toivonut niitä jo useampana vuotena. Jos aikaa riittää vielä toisen pipon jälkeen, neulon toiset lyhytvartisemmat näille kaveriksi. Väriltään tulevat olemaan vaaleanharmaat ja varren ajattelin tehdä pelkästään joustinneuleella. Ehkä jonkun kivan kuvion kehitän eri värillä.
    Sukat on muuten tehty Novitan perussukkaohjeen mukaan, mutta aloitussilmukoita loin 68 ja neuloin varren puoleen väliin, kunnes kavensin silmukat tasaisesti niin, että silmukoita jäi jäljelle 48. Alku- ja loppuvarsi on perinteistä joustinta (2 o, 2 n) ja välissä on helmineuletta.
   Pipot ovat isälle ja pikkuveljelleni, jotka molemmat ovat vannoutuneita Tappara-faneja. Ohje on Suuri Käsityö-lehdestä (n:o 9/2014). Sieltä löytyvät myös ohjeet muiden Liiga-joukkueiden pipojen tekoon. Työ on helpompi ja nopeampi, mitä voisi luulla.

Kynttilöiden tuiketta kaikkien loppumarraskuuhun sekä joulukuuhun ja hyvää joulun odotusta :)

15. marraskuuta 2014

Isän pullapohjainen juustokakku

Myöhästyneet isänpäiväonnittelut kaikille isille!

Isälläni on erittäin läheinen suhde perinteiseen pullaan, joten tämä kakku tuntui sopivan hänelle kuin nenä päähän. Reseptin löysin keväällä ilmestyneestä Hannah Milesin Juustokakku-kirjasta. Aivan täysin ohje ei mieleeni ollut, joten se oli vain suuntaviivana kakkua tehdessäni. Pullapohja on tehty perinteisestä pullataikinasta ja täyte on paistettavaa juustokakkua.

Ainekset   1 pellilliseen (n. 30 x 40 cm)
5 dl kädenlämpöistä maitoa
50 g hiivaa
2 dl sokeria
1 kananmuna
1 rkl kardemummaa
n. 15 dl vehnäjauhoja
200 g huoneenlämpöistä margariinia/voita
500 g mascarpone-juustoa
2 kananmunaa
1 1/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Liuota hiiva hyvin maidon joukkoon ja lisää sokeri, kananmuna ja kardemumma hyvin sekoittaen. Lisää suurin osa (90 % = 0,9 x 15 dl = 13,5 dl) vehnäjauhoista vähän kerrallaan taikinaa samalla alustaen. Lisää välissä margariini ja sen jälkeen 1-2 dl vehnäjauhoja ja alusta taikinaa niin kauan, että taikina irtoaa kulhon reunoista ja vaivauskädestä (aikaa menee noin 10-20 minuuttia). Lisää tarvittaessa vehnäjauhoja.
Anna taikinan levätä 15-30 minuuttia lämpimässä paikassa (esim. mikrossa, älä kuitenkaan laita mikroa päälle!), ja tee sillä välin täyte sekoittamalla mascarponen joukkoon kananmunat ja sokerit.
Kaulitse pullataikina pellin kokoiseksi ja aseta taikina (tarvittaessa voidellun) pellin pohjalle. Levitä täyte pohjan päälle niin, että jätät reunoihin tyhjää tilaa. Kohota kakkua lämpöisessä paikassa liinan alla niin kauan, että pohja on kohonnut kaksinkertaiseksi.
Paista 175-asteisen uunin alatasossa 20-30 minuuttia niin, että kakku on saanut kauniin kullanruskean värin.

Valitettavasti en kuvaa ehtinyt napata, pahoitteluni tästä. Täältä kuitenkin löydät toisen postauksen aiheeseen liittyen (kuvan kera).

30. syyskuuta 2014

Banaanimuffinit

Banaanimuffinit ovat jotain niin ihanaa! Kun tähän herkkuun vielä lisätään kookoshiutaleita, on loistava maku taattu. Tässä ohjeessa, jonka löysin Dansukkerin sivuilta, on vielä sekin plussana, ettei taikinaan tule ollenkaan rasvaa. Alkuperäistä ohjetta olen hiukan muokannut.
Ainekset   n. 20 kpl
3 kypsää banaania
2 dl kookoshiutaleita
2 dl mantelijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
1 ½ dl tummaa siirappia
(tomusokeria)
(sitruunanmehua)
(kookoshiutaleita)

Soseuta banaanit haarukalla tai sauvasekoittimella ja sekoita kuivat aineet keskenään sekaisin. Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja siirappi kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää banaanit. Siivilöi kuivat aineet vaahdon joukkoon ja sekoita varovasti tasaiseksi.
Lusikoi taikina muffinivuokiin tai -pellille ja paista 175-asteisen uunin keskitasolla 20-25 minuuttia. Kun kokeilutikkuun ei tartu taikinaa, ovat muffinit valmiita.
Anna muffineiden jäähtyä kokonaan ja koristele halutessasi tomusokeri-sitruunanmehukuorrutteella (kuorrutteen tulee olla valuvaa, muttei liian juoksevaa, jotta se hyytyy) ja kookoshiutaleilla.

12. syyskuuta 2014

Enkelioppi

Danielle Trussoni

"Huikea trilleri pimeyden enkeleistä. Sisar Envangeline on asunut Pyhän Rosan luostarissa pikkutytöstä lähtien. Kun sympaattinen, nuori taidehistorioitsija Verlaine saapuu luostariin tutkimaan vanhoja kirjeitä, alkaa Evangelinelle paljastua totuus luostarin muurien kätkemistä salaisuuksista.
Silloin iäkäs nunna nimeltä Celestine ymmärtää, että on tullut aika kertoa Evangelinelle enkeliopista. Hän kertoo enkelitieteen opinnoistaan ja sekkailuistaan sota-ajan Pariisissa sekä lahjakkaasta opiskelutoveristaan Gabriellasta, Evangelinen isoäidistä.
Enkelitutkijat tietävät, että keskuudessamme elää langenneiden enkelten ja ihmisten jälkeläisiä, nefileitä, vetovoimaisia mutta kylmiä olentoja, jotka hamuavat valtaa. Voimistaakseen asemaansa nefilit tarvitsevat aarteen, joka on enkelitutkijoiden hallussa.
Evangelinen kohtalona on seurata verensä perintöä: hän joutuu mukaan taisteluun, jossa panoksena on ihmiskunnan tulevaisuus."

Enkelioppi on kekseliäs, trillerimäinen jännitystarina, joka imee lukijansa tehokkaasti mukaansa. Edes kirjan suuri koko ja sivujen pieni fonttikoko ei saa lukijaa jättämään kirjaa kesken. Aihe on mielenkiintoinen, vaikkei uskonnollinen olisikaan, ja kirjailija on pureutunut siihen hyvin. Ongelmana on kuitenkin runsaasti käytetyt sivistys- ja aihekohtaiset sanat, joita ei ymmärrä ilman sivistyssanakirjan selausta ja aiheeseen perehtymistä.
Juoni on vauhdikas ja arvaamaton. Ajanjakson vaihto kirjan keskellä on hiukan hämmentävä, mutta pohjustaa hyvin kirjan muita tapahtumia. Kerronta on yksityiskohtaista ja kieli sujuvaa. Muutamia kirjoitusvirheitä löytyy, mutta teksti pysyy ymmärrettävänä. Hankalaksi sen tekee jo edellä mainitut pieni teksti ja runsaat sivistyssanat.
Enkelioppi saa 3 ½ tähteä viidestä.

2. syyskuuta 2014

Tähtiin kirjoitettu virhe

John Green

Odotin tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa paikallisesta kirjastosta. Olin laittanut sen varaukseen heinäkuun alussa ja vihdoin se viime viikolla tuli. Kirja herättää minussa ristiriitaisia tunteita, mutta niistä voit lukea alempaa lisää. Suosittelen kuitenkin lukemaan kyseisen kirjan!

"Rakkaus on aina vaikeaa, mutta ei mahdotonta silloinkaan, kun on parantumattomasti sairas. Syöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu silti jo eletyltä, kunnes hän tapaa hurmaavan Augustus Watersin. Toisistaan Hazel ja Augustus löytävät sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.
Tähtiin kirjoitettu virhe on riipaisevan hauska, filosofisen älykäs ja vimmaisen rohkea romaani rakkaudesta, periksi antamattomuudesta ja elämän odottamattomuudesta."

Kuten jo alussa totesin, ennakko-odotukseni tätä kirjaan olivat kovat. Toisaalta hieman petyin, mutta toisaalta myös yllätyin positiivisesti. Tähtiin kirjoitettu virhe on samalla sekä ihana rakkaustarina, jollaista omallekin kohdalle toivoo (poisluettuna muutamat ikävät kohdat), että hieno ja oivaltava kuvaus ihmisen kasvusta ja kehityksestä oma itsenä.
Tarina on samalla sekä hauska ja iloinen että surullinen, se kuvaa mielestäni hyvin ihmiselämää. Kirja ei (onneksi) muutu nyyhkytarinaksi.
Green on mielestäni löytänyt hyvän tyylin kirjoittaa, vaikkei se minuun täysin uppoakaan, ja siteeraukset Viistoa valoa-kirjaan ovat mielestäni onnistuneita. Myös suomennos on onnistunut ja teksti on helppolukuista. Kuvailua ei juurikaan ole ja kirjan henkilöihin on toisinaan vaikea samaistua.
Tähtiin kirjoitettu virhe-kirjalle annan tähtiä 3 ½ viidestä.

1. syyskuuta 2014

Mikrobrownies

Kun makeanhimo yllättää ja haluat jotain nopeasti, kokeile tätä! Mikrobrownies maistuu aivan yhtä taivaalliselle näin kuin "kunnolla leivottuna", ja variaatioitahan löytyy yhtä monta kuin on leipuriakin.
Tämän ohjeen löysin kotikokki.net:stä.

Ainekset   2 kahvikupilliseen
4 rkl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
3 rkl öljyä tai juoksevaa margariinia
3 rkl maitoa

Sekoita ainekset keskenään sekaisin erillisessä kulhossa ja jaa taikina kahteen kahvikuppiin tai muuhun sopivaan, mikronkestävään astiaan.
Kypsennä mikrossa 1 ½ - 2 minuuttia täydellä teholla (1000 W). Varo kypsentämästä kuivaksi, browniesien kuuluu olla keskeltä vielä hiukan löysiä.
Nauti suoraan kupista tai kumoa lautaselle ja tarjoa vaniljajäätelön, suklaakastikkeen tai minkä tahansa muun lisukkeen kanssa, joka maistuu sinusta hyvälle.

Vinkki! Kaakaojauhetta voi laittaa enemmänkin, jos tahtoo, mutta ei liikaa, taikinan kuuluu olla löysää.

30. elokuuta 2014

Onnistunut munasokerivaahto

Onnistunut munasokerivaahto on monen leivonnaisen a ja o. Kun vaahto on onnistunut, leivonnaisesta tulee kuohkea ja mehevä sekä leivonnainen pysyy hyvin koossa. Se on myös esteettisesti kauniimpi kuin lässähtänyt.
© yhteishyvä.fi
Munasokerivaahto on toisaalta erittäin helppo ja yksinkertainen asia, mutta myös haastava. Vaahtoa tulee vatkata tarpeeksi, muttei liikaa, koska liikaa vatkattu taikina laskee uunissa.
Myös raaka-aineiden lämpötila ja suhteet voivat joskus tuottaa ongelmia. Ensimmäinen ja varmasti tärkein sääntö munasokerivaahdon tekemisessä on se, että kananmunat ovat huoneenlämpöisiä. Kylmät kananmunat eivät vatkaudu kunnolla!
© rakkauttaaulait.blogspot.com
Valmis vaahto on täysin valkoista, sileää ja kiiltävää. Taikinaa sekoitettaessa sokeri ei rahise, vaan se on imeytynyt/sulanut kokonaan kananmunan joukkoon. Myös vaahdon pintaan tehty "kasitesti" varmistaa, että vaahto on valmista. Kun vaahdon pintaan tehty kahdeksikko (8) pysyy muutaman sekunnin ajan, on vaahto valmista.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli hyötyä niille, jotka tämän asian kanssa painiskelevat. Kommenttia otetaan myös vastaan, jos jutussa on korjattavaa/puutteita.

25. elokuuta 2014

Toffee-rusinamuffinit

Nämä muffinit sopivat erityisesti makeasta pitäville, vaikkeivat vielä "ähkymakeita" olekaan. Toffeen ja rusinan makuyhdistelmä oli minulle uusi tuttavuus, mutta se toimii! Oma taikinani oli mielestäni hiukan liian kuivakka, joten kannattaa olla tarkkana jauhoja lisätessä ja muffineja paistaessa. Paisto varsinkin menee helposti yli.

Ainekset   8-10 muffiniin
115 g toffeepaloja (Omar)
1 rkl maitoa
85 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
40 g fariinisokeria
1 kananmuna
100 g vehnäjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta
50-75 g rusinoita

Pilko toffeepalat pieniksi kuutioiksi ja sulata niistä puolet maidon kanssa vesihauteessa.
Vaahdota rasva ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi, lisää kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi taikinaan yhdessä rusinoiden ja sulatetun toffeemassan kanssa, sekoita tasaiseksi taikinaksi ja jaa taikina muffinivuokiin. Paina loput, ylijääneet toffeepalat muffineihin.
Paista muffineita 200 asteisen uunin keskitasolla 10-15 minuuttia, kunnes muffinit ovat kohonneet, saaneet väriä ja kokeilutikku on muffineita kokeiltaessa kuiva.
Anna jäähtyä ja koristele halutessasi.

23. elokuuta 2014

Uskomaton

Sara Shepard, Valehtelevat viettelijät 4

En aio tästä kirjasta sen suurempaa arvostelua tehdä, koska se olisi vain edellisten arvostelujeni toistamista. Uskomaton jatkaa hyvin edellisten osiensa tarinaa ja pidin siitä kovasti. Kirja myös vastasi mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Kertomus nousi loppuratkaisun myötä täysin uusiin ulottuvuuksiin ja odotan innolla, että pääsen jatkamaan seuraavaan osaan.
Uskomattomalle annan tähtiä neljä viidestä.

17. elokuuta 2014

Täydellinen

Sara Shepard, Valehtelevat viettelijät 3

"Hän tiesi liikaa. - A
Roosewoodissa, missä ilma tuoksuu Chanel vitoselta, mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Valehtelevat viettelijät tekevät kaikkensa, jotta A pysyisi hiljaa, mutta salaisuudet ovat rumia ja vaikeita piilottaa.
Arian perhe on hajoamassa. Hanna yrittää tehdä Monan synttäreistä koko Roosewoodin historian upeimmat. Emily tuntee olonsa outolinnuksi, ja ainoa ihminen, joka hyväksyy hänet, saattaa kääntää kaikki häntä vastaan. Entä Spencer? Hän on krooninen poikaystävänvarastaja mutta ei ole koskaan ollut pettäjä - ennen kuin nyt."

Olen täysin hullaantunut tähän sarjaan, jos se ei vielä ole kaikille tullut selväksi. Tarina on koukuttavan mukaansatempaava, ei voi muuta sanoa.
Juonenkäänteet ovat hätkähdyttävän nopeita ja arvaamattomia, myös henkilöt ovat mielenkiintoisia. Vaikka Shepard kiitoksissaan sanookin kirjan olleen vaikein siihen astisista, on hänen työnsä ja siihen nähty vaiva ollut todellakin sen arvoista. Mielestäni kirja on paras niistä, jotka olen lukenut ja olen vasta kolmannessa kirjassa.
Muutaman kirjoitusvirheen huomasin, mutta muuten teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Myös kuvailua on runsaammin kuin edellisissä osissa, mistä pidän. Shepard jatkaa myös loistavaa lukujen jäsentelyään.
Täydellinen ansaitsee täydet viisi tähteä!

16. elokuuta 2014

Outolintu

Veronica Roth, Divergent-trilogia, osa 1

Tätä kirjaa on ylistetty suuresti, mutta myös moitteen sanoja on tullut ja jotkut ovat verranneet Outolintua Nälkäpeliin. Myös kirjasta tehty elokuva on jakanut katsojien mielipiteet.

"Kerron itselleni niin tiukasti kuin pystyn, että näin asiat täällä menevät. Me teemme vaarallisia temppuja ja ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee, ja sitten me teemme lisää vaarallisia temppuja. Mitä pikemmin pystyn sen seikan omaksumaa, sitä varmemmin selviän hengissä tästä koulutuksesta. Minä en ole enää varma, että selviän hengissä.
Trisin on tehtävä koko loppuelämää koskeva päätöksensä jo 16-vuotiaana. Hylätäkö perhe ja tuttu, vaatimattomien yhteisö ja seurata sydäntään tuntemattomaan? Ensin on tiedettävä, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ja mahtuuko rakkaus uuteen elämään lainkaan."

Minä taidan kuulua enemmän niihin, jotka eivät pidä Outolinnusta kuin niihin, jotka pitävät. Kirja ei herättänyt minussa juuri mitään tunteita. Se on melko lailla keskinkertainen, ei huono, muttei hyväkään.
Outolintu ei oikeastaan missään vaiheessa saanut minua kunnolla otteeseensa ja temmannut minua mukaansa. Juoni ei juurikaan säväytä minua ja loppuratkaisu on melko helposti arvattavissa.
Kerronta on ihan hyvää, mutta kuvailua saisi olla enemmän, vaikka jotkin asiat (kuten osa tunteista) on osattu ilmaista hyvin. Kirjoitusvirheitä on melko paljon ja teksti on usein vaikeaselkoista.
Kirjan ajatus ihmisessä asuvasta pahuudesta ja ympärillä olevien ihmisten vaikutus meihin kuitenkin kiehtoo minua ja Roth on mielestäni osannut tuoda ajatuksen hyvien esiin päähenkilön kautta.
Outolinnulle annan tähtiä kaksi viidestä.

13. elokuuta 2014

Kunnes kerron totuuden

Julie Berry

Kunnes kerron totuuden on Berryn ensimmäinen romaani, mutta hänellä on aikaisempaa taustaa kirjoittajana. Kirja on aikamoinen paketti: 286 sivuun mahtuu niin riipaisevaa rakkautta ja kaipuuta kuin trillerimäistä jännittävyyttä ja toimintaa, ripauksena historiallista näkökulmaa. Ja jokainen hetki kirjan parissa on sen arvoinen!

"Mitä Judithille ja Lottielle oikein tapahtui? Hätkähdyttävä tarina tytöstä, joka uskaltaa tehdä ihmeensä itse ja riskeerata kaiken rakkautensa vuoksi. Neljä vuotta sitten Judith ja hänen ystävänsä Lottie katosivat. Kaksi vuotta myöhemmin Judith palasi takaisin, mutta yksin. Vain Judith tietää, mitä tapahtui, mutta hän on mykkä. Silti hän on täynnä äänetöntä puhetta, muistoja, vihaa, kaipuuta ja ennen kaikkea rakkautta lapsuudenystäväänsä Lucasia kohtaan.
Lucas on menossa naimisiin kylän kaunottaren, Marian, kanssa, kun tulee tieto, että vihollinen on hyökkäämässä. Marian aloitteesta Judith alkaa opetella uudestaan puhumaan. Vähitellen ahdasmielisen yhteisön salaisuudet alkavat paljastua ja Judithin elämä muuttuu dramaattisella tavalla."

Pidän tästä kirjasta aivan valtavasti! Se on kaunis ja mukaansatempaava tarina, jossa on hieno kerronta ja lähes täydellinen ja helposti samaistuttava päähenkilö.
Kerronta on mielestäni jo jopa herkkää ja tekstiä on helppo ja miellyttävä lukea. Kuvailu on tarkkaa ja yksityiskohtaista, kirjan tapahtumissa ja hetkissä elää täysillä mukana. Vielä siirappisen onnellinen loppu antaa viimeisen silauksen loistavalle kirjalle.
Erilaiseksi muista kirjoista tämän kirjan tekee sen tunnelma, tapahtumapaikat ja elinympäristö sekä tavat, jotka antavat kirjaan oman mausteensa. Historialliset kirjat ovat harvassa ja tämä on yksi onnistuneimmista.
Kunnes kerron totuuden-kirjalle annan tähtiä täydet viisi.

10. elokuuta 2014

Puoliksi paha

Sally Green, Puoliksi paha-trilogia, osa 1

Puoliksi paha on yksi tämän kesän/syksyn uunituoreista teoksista. Kirja on Sally Greenin esikoisteos, ja vaikuttava sellainen.

"Nathan Byrn on puoliksi paha. Hän on puoliksi valkoinen noita, puoliksi musta. Hänen äitinsä oli parantaja, hänen isänsä on murhaaja. Hän on kaikkien hylkäämä, mutta jokaisen jahtaama.
Puoliksi paha on henkeäsalpaava tarina erään pojan selviytymiskamppailusta. Ihmisten keskuudessa elävässä salaisessa noitayhteisössä mustia ja valkoisia noitia yhdistää yksi asia: pelko poikaa kohtaan, joka kuuluu molemmille puolille ja ei kummallekaan."

Puoliksi paha on ainutlaatuinen kirja. Vaikka aihe on tuttu ja joidenkin mielestä ehkä tylsäkin/loppuunkaluttu, on kirjailija osannut luoda täysin omanlaisensa tarinan venyttäen tutuksi tulleita rajoja.
Tarina on mukaansatempaava ja imee lukijansa mukaan välittömästi, koko kirja täytyy ahmia heti. Kerronta on sujuvaa ja yksityiskohtaista, kieli helppolukuista.
Juonenkäänteet ovat nopeita ja välillä arvaamattomiakin, mutta jotain jäin silti siihen kaipaamaan.
Kirja tuo mielestäni hyvin esiin rotuerottelun ja rasismin, toisen rodun leimaamisen, yleistämisen koko rotua koskevaksi ja halveksunnan. Henkilöt ovat aidontuntuisia raakuuksineen, löytyy joukosta tietysti muutama hyviskin.
Luen vähän kirjoja, joissa pojat/miehet olisivat päähenkilöitä, mutta tästä tykkäsin. Ehkä yksi monista syistä oli se, ettei kirjailija ollut korostanut päähenkilön sukupuolta vaan tuonut esiin enemmän oman itsensä löytämistä ja muita minuutta koskevia asioita.
Puoliksi paha-kirjalle annan tähtiä neljä viidestä.

8. elokuuta 2014

Virheetön

Sara Shepard, Valehtelevat viettelijät 2

Kirja jatkaa sujuvasti edeltäjänsä tarinaa ja porautuu yhä syvemmälle tyttöjen salaisuuksiin sekä avaa edellisen kirjan pimentoon jääneitä asioita. Jos edellinen kirja ei vielä täysin vakuuttanut minua, niin tämä sen kyllä teki.
"Älä huokaise helpotuksesta. Tämä ei ole ohi ennen kuin minä sanon niin. - A
Uhkaavat viestit jatkuvat, ja yksi kerrallaan ne pakottavat tytöt ratkaisuihin, jotka muuttavat heidän elämäänsä lopullisesti. Kuka voi tietää kaiken heidän menneisyydestään, nykyisyydestään, tunteistaan - valheistaan?"

Virheetön on yhtä hyvä, mielenkiintoinen ja jännittävä kuin Kaivattukin. Kirjan hotkii nopeasti yhdeltä istumalta ja tarina tempaa mukaansa heti ensi sivuilta. Osittain kirjan salaperäisyys auttaa, mutta välillä se tuntui jopa turhauttavan salamyhkäiselle.
Juoni ja juonenkäänteet ovat hyviä ja tämäkin kirja on osattu jäsentää oikein. Kerronta on sujuvaa ja suomennos on selkeää ja helppolukuista. Kuvailuakin löytyy, mutta sitä saisi olla vieläkin enemmän. Myös kirjan ideana pitämäni ajatus "kehen voin luottaa" tulee hyvin esiin.
Kirjan hahmot herättävät minussa ristiriitaisia tunteita, toisaalta he ovat niin erilaisia ja pidän siitä, mutta toisaalta taas niin samanlaisia. Henkilöt ovat todenmukaisia ja voisivat hyvin elää tässä maailmassa, mutta jotkut jutut tuntuvat jo siltä, että niitä on lähdetty liioittelemaan, kaikki nuoret yleistetään samaan muottiin.
Virheettömälle annan neljä tähteä viidestä.

30. heinäkuuta 2014

Sämpylät

Itse leivoitut sämpylät ovat vastustamattomia lämpöisinä, hetki uunista oton jälkeen. Kaveriksi käy niin tuorejuusto, tavallinen margariini kuin vaikka juusto.
Pehmeiden ja ilmavien sämpylöiden salaisuudeksi olen todennut kunnon vaivaamisen ja sen, että jättää taikinan melko löysäksi. Itsellä paras taikina on sellainen, joka irtoaa kupin reunoista, mutta tarttuu vielä hiukan käteen kiinni. Eli olkaa varovaisia ja tarkkoja jauhojen lisäämisen ja alustamisen kanssa.
Ohje ja kuva (tällä kertaa valitettavasti näin, koska oma rakas Canonin digikamerani on muuton takia eri osoitteessa kuin minä) on otettu k-ruoka.fi:stä.
Ainekset  12-15 sämpylään
1/2 l vettä tai maitoa
1 ps (11 g) kuivahiivaa
9-11 dl sämpyläjauhoja tai vehnäjauhoja
2 rkl juoksevaa hunajaa tai siirappia
1 tl suolaa
1/2 dl öljyä

Lämmitä valitsemasi neste 42-asteiseksi eli hiukan kädenlämpöistä lämpöisemmäksi. Sekoita kuivahiiva n. desiin jauhoja ja lisää taikinaan hunajan/siirapin ja suolan kanssa. Alusta taikinaa vähitellen jauhoilla ja lisää loppuvaiheessa öljy. Jätä taikina tarpeeksi pehmeäksi. Anna kohota n. puolisen tuntia vedottomassa paikassa, esim. mikrossa (älä kuitenkaan laita mikroa päälle).
Kun taikina on kohonnut, leivo siitä n. puolen metrin mittainen pötkö ja jaa se 12-15 osaan. Kohota pellillä hyvin (sämpylät ovat valmiita paistoon, kun niihin kevyesti painettu kolo kohoaa takaisin ylös) ja paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 10 minuuttia. Sämpylät ovat kypsiä, kun ne ovat ottaneet väriä sekä päälli- että alapuolelta ja pohjasta koputettaessa sämpylä hiukan "kumisee". 

28. heinäkuuta 2014

Matka alkaa

Beth Revis, Across the Universe-trilogia, osa 1

Matka alkaa-kirjaa aloitellessani olin erittäin epäileväinen, että sopiiko tämä kirja makuuni.
Jo takakannen teksti antoi sen kuvan, että kirja on scifiä, jonka kovin suuri fani en ole, mutta silti tarina pääsi yllättämään:
"Hyinen matka kohti tuntematonta alkaa. Avaruusalus Varjelus lähtee viemään tiedemiehistä ja asiantuntijoista koostuvaa retkikuntaa kohti kaukaista planeettaa. Mukana aluksella ovat myös 350 vuodeksi syväjäädytetyt Amy ja hänen vanhempansa.
17-vuotias Seuraaja on asunut Varjeluksella koko ikänsä ja hänelle Aurinko-Maa on vain kaukaista historiaa. Kun Seuraaja valmistautuu tulevaan tehtäväänsä aluksen johtajana, hän löytää alukseen kätketyt ihmiset - ja punatukkaisen Amyn.
Kun Amy herää 50 vuotta liian aikaisin, niin selviää, että myös muiden syväjäädytettyjen henki on uhattuna."

Minulla on tästä kirjasta enemmän huonoa kuin hyvää sanottavaa (kuten voitte päätellä siitä, ettei scifi ole lempityylilajejani). Joten aloitetaan risuista. Alku on mielestäni sekava ja hämmentävä, tarinaan ei mistään tahdo päästä sisään. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkaa kehkeytyä ja jossain vaiheessa pääsin jotenkin kyytiin mukaan.
Kirjoitusvirheitä on suomentajalla lipsahtanut muutama mukaan ja joissakin kohdissa teksti on hiukan vaikeaselkoista. Kerrontakin on melko vaisua, eikä kuvailua juuri ole, mitä jäin kaipamaan suuresti.
Vaikka tarinassa on paljon yllättäviäkin juonenkäänteitä, on kuitenkin itse kirjaa käsittelevän ongelman ratkaisu mielestäni liian yksinkertainen ja sen pystyi päättelemään/arvaamaan helposti, mikä laskee kirjan mielenkiintoisuutta ja jännittävyyttä.
Todennäköisesti ainoaksi hyväksi puoleksi mielestäni osoittautui kirjailijan hyvä taito jäsentää luvut sopivan mittaisiksi. Mutta onhan sekin jo jotain.
Across the Universumin ensimmäiselle osalle annan tähtiä kaksi viidestä.

26. heinäkuuta 2014

Kaivattu

Sara Shepard, Valehtelevat viettelijät 1

Kaivattu tarttui käteeni oikeastaan vahingossa, valitsin sen kesätyöpaikkani kirjastosta paremman puutteessa. Ja sain yllättyä erittäin positiivisesti.

Kaivattu on Valehtelevat viettelijät-sarjan avausosa ja toivon, että kirjan takakansi kertoo teille juonta tarpeeksi, jotten paljasta sitä liian tarkasti (laita kommenttia, jos haluat seuraavassa postauksessa minun itseni kirjoittaman tarkemman juonikaavion):
"Älä koskaan luota tyttöön, jolla on ruma salaisuus. Jokaisella meistä on jotain salattavaa - etenkin näillä neljällä tytöllä: Spencer, Aria, Hanna ja Emily.
Heillä jokaisella on omat pikku salaisuutensa, mutta tyttöjä yhdistää yksi asia, jonka he kaikki ovat vannoneet pitävänsä salassa hautaan asti. Salaisuus, joka sai alkunsa sinä päivänä, kun heidän ystävänsä Alison katosi.
Mistäkö minä sen tiedän? Minä tiedän kaiken heidän valheistaan. Ja arvaa mitä? Aion paljastaa kaiken.
- A"

Ensimmäinen ajatukseni kirjaa lukiessani oli, että tämä on erilainen. Se on erilainen, mitä olen lukenut ja mitä yleensä luen, se on erilainen, mitä sen kuvittelin olevan, vaikka kirjan henkilöt ovat kuin tästä päivästä otettuja.
Kirja tempasi minut heti mukaansa ja se oli ahmittava melkein siltä istumalta. Myös eräs piirre, jota itse pidän tärkeänä, saattoi auttaa. Mielestäni jo se, miten luvut on rakennettu kertoo siitä, onko kirja hyvä. Ja Kaivatun luvut on rakennettu hyvin. Ne ovat tarpeeksi lyhyet, joten lukemiseen ei tylsisty, jos ajattelee, että lukee luvun kerrallaan, eikä lopeta tarinan lukua kesken luvun. Myös teksti on käännetty sujuvasti ja kerronta on melko yksityiskohtaista. Toisaalta tähän kirjaan ei välttämättä olisi sopinut kovin tarkka yksityiskohtien kuvailu.
Ainoa miinus tulee tarinan oudosta lopetuksesta. Mielestäni kirja loppuu väärässä kohdassa. Tarinaa olisi voitu jatkaa vielä hiukan eteenpäin tai lopettaa aikaisemmin.
Arvosanaksi Kaivatulle annan neljä tähteä viidestä.